Turistina Pariisissa

 Kyllä vain, Pariisi on nyt nähty ;) 

Lähdimme miehen kanssa vihdoinkin häämatkalle ja suuntana oli Pariisi. Olen aina halunnut käydä Pariisissa, mutta edes Lontoossa asuessani en joko saanut aikaiseksi lähteä tai rahaa ei ollut juuri silloin riittävästi. Tällä kertaa matka varattiin hyvissä ajoin ja lastenhoitokuviotkin sovittiin vanhempieni kanssa huhtikuussa. Pientä jännitystä koettiin päivää ennen lähtöä, kun mies tajusi tarkistaa passinsa voimassaolon - joka tietysti oli jo ummessa, mutta ystävällinen virkailija paikallisen poliisin lupatoimistossa hoiti asian ja mies sai väliaikaisen passin matkan ajaksi. Ja näin heinäkuun toinen päivä meidän pieni irtiottomme arjesta sai alkaa. 

Matka oli verrattain lyhyt, vain 4 päivää. Ja olin tehnyt "kotiläksyt" ennen reissua, eli kerrannut ranskan kielioppia ja sanoja ;) Kieltä yhteensä 7 vuotta aikoinaan lukeneena uskoin pärjääväni pienellä muistinvirkistyksellä. En ollut ihan kamalan väärässä. Lentokentältä pääsimme RER-junalla näppärästi keskustaan ja tajusin opasteista ja tiedotuksistakin jotain. Ennen kuin menimme hotellille, käppäilimme Seinen pohjoispuolella päämääränä löytää SE turistitoimisto, josta sai ostaa Paris Pass -lippuja. Hyvä kartta oli suuri apu :) Ennen turistilipun ostamista pääsin harjoittelemaan ranskankielen käyttöä autenttisessa tilanteessa, kun kävimme apteekissa ostamassa särkylääkettä. Jotain kielitaidosta kertoo se, että saimme, mitä halusimmekin, vaikka englanti ei ollut käytössä ja elekieltäkin käytettiin vain vähän ;)

Käveltyämme pitkin Pariisin keskustaa päädyimme hotellillemme. Voin suositella, oli aivan mahtavan hyvällä paikalla, viihtyisä pieni huone ja ystävällinen henkilökunta. Sain hoidettua ilmoittautumisenkin ranskaksi (hyvä minä!). Ensimmäinen matkapäivä oli puolessa, ja nähtävyyksien katseleminen alussa. Olin miehelle sanonut, että pakkaa hyvät kengät mukaan, ja näin olimme kumpikin tehneet. Paris Passin mukana tulevaa matkalippua käytimme lähinnä bussimatkustamiseen. Toisaalta, bussien reitit eivät ihan kohdanneet meidän reittiemme kanssa, joten kävellen pääsimme etenemään oikein hienosti.

Neljän päivän aikana tuli nähtyä mm. Luxenbourgin puisto, Panthéon, Riemukaari, Place de la Concorde (useamman kerran, punaiset turistibussit ajoivat siitä läpi), Champs Elysée, Tour Eiffel (tosin vain juurelta sekä päivä- että iltavalaistuksessa), Tour Montparnasse (mahtavat näköalat näköalatasanteelta, suosittelen!), Notre Dame sisältä ja torneista, Sainte Chappelle, Seinen rannat sekä rannalta että jokiristeilyltä käsin, Pont Neuf, Louvre ja Mona Lisa, Versailles'n palatsi ja sen upea puutarha, Grévinin vahamuseo, Kasvitieteellinen puutarha sekä monia kahviloita etenkin Quartier Latinin kaupunginosassa. Matkan paras ateria syötiin Kahvila-ravintola Rimissä Rue St. Severin'in ja Rue de la Harpen kulmalla, ihan hotellin vieressä. Aivan tajuttoman herkullista pitsaa ja jälkkäriksi tiramisua. Vei kyllä kielen mennessään. Hyvää ja nopeaa palvelua. Tätäkin suosittelen :) Turistikohteissa kävimme paljon siksikin, että niihin pääsi ilmaiseksi tuota Paris Passia näyttämällä. Ei kuitenkaan niin näppärästi jonojen ohi kuin mitä Paris Passin kohdevihkonen antoi ymmärtää... Tämä toteutui vain Louvressa, mutta esim. Versailles'n palatsin jono oli valehtelematta kilometrin pituinen (puhumattakaan Notre Damen tornien jonosta - Eiffel-tornin jonoon emme edes menneet jonottamaan). Toisaalta, kun tapana tuntui olevan, että ensin jonotetaan lipunmyyntiin ja sitten itse kohteeseen, niin tuo lipunmyyntijonottaminen jäi kyllä väliin.

Sää oli mitä mainioin kesäsää. Hellettä riitti ja aurinkorasvaa kului. Miehellä oli järjestelmäkamera mukana, ja hän napsi niitä parempia otoksia. Minä räpsin pokkarilla sen mitä räpsin, eivätkä nekään nyt hullumpia ole. 

Pariisinnälkä on nyt tyydytetty, mutta mielelläni menen siellä toisenkin kerran käymään, jos tilaisuus tulee. Silloin valitsen kyllä toisen ajankohdan kuin heinäkuun. Koko paikka oli turisteja niin täynnä, että hyvä, kun sekaan mahtui. Nähtävyyksiä ei silloin tarvitse enää yhtä maanisesti käydä katsomassa, vaan voi nauttia katukahviloiden antimista ja normaalista metropolin hyörinästä ihan rauhassa. Ja ehkä voi jotain tuliaisia ostaakin ;)

Tavarasta eroon -projekti

 Nelosella talvella esitetyt 4D -ohjelmat himohamstraajista eivät onneksi ole meidän perheen arkea, mutta kyllä mietityttää, mistä ihmeestä tätä tavaraa on tänne siunaantunut. Keittiöremonttia varten siis pitää keittiön kaapit tyhjentää, ja kävi niin ikävästi, että pahvilaatikot loppuivat kesken. Kestokauppakassejakaan ei ole riittävästi, joten nyt täytyy turvautua jo mielikuvitukseen. Toisaalta, jos kellarista tyhjennän pari pahvilaatikkoa (ne, jotka sinne kannettiin n. 3 vuotta sitten muuton yhteydessä), niin saan lisää laatikoita keittiötavaroille. Lähinnä ruokatavaroille enää tässä vaiheessa. Yllättävän suuritöinen on tämä remontin alkuvaihe...

Kellari on sitten todellakin asia erikseen. Sinne kun vanhempani ovat säilöneet roinaa noin 25 vuoden ajalta. Vaikka siis on sitä tavaraa poiskin heitetty, mutta ei tietenkään kaikkea. Kun koskaan ei voi tietää, jos vaikka jotain vielä myöhemmin tarvitsisi. Haaveilen siirtolavan tilaamisesta tuohon pihalle, mutta maksava osapuoli on sitä mieltä, että se maksaa liikaa. Niinpä täytyy turvautua peräkärryyn ja luottaa siihen, että se a) tulee täyteen (no ihan varmasti!) ja b) sellaisessa ajassa, että kärryn saa muuhunkin käyttöön juuri silloin, kun sitä tarvitaan. 

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten itsekään tykkää heittää roskiin tavaraa, joka ei ole rikki ja jolle voisi olla vielä käyttöä, vaikka ei meidän taloudessa. Esimerkiksi nyt nämä vanhat keittiön kaapistot. Ne ovat laatutyötä, erittäin hyvässä kunnossa säilyneet, siistit ja ehjät - mutta eivät sellaiset kuin mitä me haluamme omaan keittiöömme. Kaatopaikalle ne ovat liian hyväkuntoiset, joten kokeilin kepillä jäätä ja ilmoitin antavani ne pois haluavalle esim. varaston kaapeiksi tai mökkikeittiöön tms., kunhan ne ensin seinistä irroitetaan. Ilokseni joku tarttui tähän tarjoukseen! Toivottavasti henkilö huolii suurimman osan kalusteista, keskimääräistä isommassa keittiössä nimittäin noita kaappeja riittää... Seuraavaksi pitäisi yrittää samalla tavalla päästä eroon toimivasta mutta vanhasta astianpesukoneesta sekä liesituulettimesta. Nekin ovat ihan ehjiä, siistejä mutta vanhoja. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaatopaikalle saa lähteä jääkaappi sekä liesi. Ne ovat oikeasti jo energiasyöppöjä ja niin vanhoja, että kenellekään en niitä enää käyttöön antaisikaan.

Kierrätys kunniaan! Työhuoneen lattialla odottaa iso kasa kirjoja kierrätykseen menoa. Keittiön pöydällä on iso pahvilaatikollinen kierrätykseen meneviä keittiötavaroita. Kellarista tulee ihan varmasti useampi pahvilaatikollinen tavaraa, josta me haluamme eroon, mutta joka oikeasti on ihan käyttökelpoista jollekin. Ja tämän savotan opettamana lupaan, etten enää hanki mitään tavaroita, jos en todella niitä tarvitse.

 

Aika suin päin ryntäilee...

 Olemme kesälomalla. Heh, blogikirjoitukset tuntuvat menevän nykyisen kiireisen elämänrytmin aikana näköjään lomasta lomaan ;)

Keskimmäisen eskarivuosi mennä hujahti niin että silmissä vilahti. Vaikea uskoa, että elokuussa tässä perheessä on jo kaksi koululaista! Vastahan tuo keskimmäinenkin syntyi. Kuopus on reipas pikkuprinsessa, jolle kaverit on tosi tärkeitä ja ilman kavereita on aina tosi tylsää. Se onkin kiva juttu näin kesälomalla, kun kaikki kaverit ovat vielä päivät päiviksessä :-P

Kevät oli niin työntäyteinen, että tuskin mitään ylimääräistä ehdittiin tehdä. Tosin heti lumien sulettua mies aloitti terassin alle tulevien tukipilareiden kuoppien kaivamisen. Ja nyt meillä on hieno iso terassi talon etupuolella! Kelpaa siinä päivää paistatella (kunhan tulisi aurinkoisia ilmoja taas). Piharemonttia pitäisi jatkaa, kunhan toisellakin aikuisella tässä perheessä loma alkaa. Sitä odotellessa olen sisällä siivonnut ja raivannut - ja yrittänyt löytää paikkoja, mihin viedä ehjää käyttökelpoista mutta meille tarpeetonta tavaraa. Kaatis kun ei oikein innosta. 

Seuraavaksi pihasiivouksen kanssa olisi tarkoitus toteuttaa keittiöremontti. Sitä odotan innolla :) Ennen remonttia käydään miehen kanssa virkistäytymässä Pariisissa lyhyellä turistilomalla. Lapset lähtevät mummin ja papan kanssa mökille uimaan ja hengaamaan, ja jatkavat uimista ja hengaamista keittiöremontin ajan. 

Pikku hiljaa tässä päästään lomafiiliksiin. Ihan varmasti.

Hei, me lomaillaan!

 Hiihtoloma osui mukavaan saumaan, vain paukkupakkasia tiedossa, tosin aurinkoisen ilman kera ;) Jo lomaa edeltävät pari viikkoa on vietetty kylmissä oloissa. Onneksi on takka ja siihen riittävästi polttopuita varastossa. Muistelo vuosien takaa sopii tähän kohtaan paremmin kuin hyvin: Kun olin kuudennella luokalla ala-asteella, joulun jälkeen koulun jälleen alkaessa paukkupakkasia oli useamman viikon ajan. Muistan kävelleeni kouluun monena aamuna mittarin näyttäessä -31 astetta. Silloin vietettiin välitunnit sisällä, kun oli niin kylmä.

Loma on mennyt remontoidessa. Esikoinen lähti kaveriperheen kanssa laskettelemaan Sveitsiin, joten päätimme uudistaa hänen huoneensa tämän viikon aikana. Vaatekaappeja tyhjentäessä eteen osuivat mm. teiniaikaiset päiväkirjani ja teinarini :D Esikoisen nykyinen huone kun oli minun valtakuntaani kultaisella 90-luvulla ;) Otin päiväkirjat talteen ja tässä päivänä muutamana käyn ne läpi - jos pystyn. Teinarit voin saman tien heittää menemään, kun ovat täynnä joitain fanihuokailuja, mutta jos päiväkirjoista pystyisi sensuroimaan pahimmat kohdat pois, niin ne voisi vaikka säilyttääkin...

Meillä oli kunnianhimoinen suunnitelma hoitaa tämä viikko kunnialla: Herätys klo 7, remontointia klo 8-13,  lounas ja sitten lasten kanssa lomailua eri aktiviteetteja harrastaen. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Herääminen on venynyt sinne kahdeksaan (kuka sitä nyt lomalla jaksaa aikaisin herätä) ja remontoimaan ollaan päästy yhdeksän aikaan - paitsi silloin, kun ollaan jo heti aamusta alettu puuhata jotain muuta. Kuten esim. lasten viemistä kavereille kylään tai sisäskeittiparkkiin tms. Toisaalta, ei aikataulusta pahemmin jäljessä olla. Esikoisen huoneen seinät ja katto on maalattu, samoin kuin lattia-, katto-, ikkuna- ja ovilistat ja nyt laitetaan jo laminaattia lattiaan. Saatamme jopa saada kaapit takaisin paikoilleen vielä tänään, ja huonekalut kannettua takaisin huoneeseen viimeistään huomenna. Parahiksi ennen esikoisen kotiutumista :)

Olemme myös uhmanneet pakkasia, ja eilen vietimme mukavat 4 tuntia Talman hiihtokeskuksessa pulkkamäessä. Voin suositella, eikä hintakaan (30 e perhelippu koko päiväksi) päätä huimaa. Pulkkamäen ja snow tube -radan lisäksi kuopus pääsi kokeilemaan lumilautailua. Se sujui jo tosi hyvin!

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä, jee!

Tympimisestä toiseen

 Huoneentaulu:

Siivoa jälkesi, äitisi ei ole töissä täällä.

 

Kuinkakohan monessa muussakin perheessä "vie mennessäs, tuo tullessas" -periaate on kuolleena syntynyt ajatus? Meillä se on kääntynyt muotoon "Tuo tullessas, kyllä äiti sen sitten paikalleen laittaa, kun sen lattialle jätät levälleen". Ai että, kun on ärsyttävää! 

Esimerkki tältä päivältä: Siivosin ja hääräsin koko päivän muun perheen poissaollessa. Muu perhe palasi kotiin ja ryhtyi syömään. Minä tyhjensin astianpesukoneen samaan aikaan. Ruokailun jälkeen _astiat jäivät pöytään ja muut kävelivät tyynesti omiin hommiinsa_. On se kumma, kun kahden tervekätisen ja -jalkaisen aikuisen ja kolmen tervekätisen ja -jalkaisen lapsen perheessä vain yksi aikuisista (ja aina se sama!) osaa laittaa likaiset astiat astianpesukoneeseen. Ja tähän sitten se ruma sana.

Mahdollinen muiden perheenjäsenten koulutustapa osuu itseäni nilkkaan. Toki voisin olla siivoamatta ja järjestämättä muiden jälkiä, mutta en kestä asua niin sotkuisessa kodissa niin pitkään, että viesti menisi perille. Nyt alkaa taas olla sitä omaa yksiötä ikävä...

 

Helmikuun hanget hohtavat

 Niin se tammikuu mennä hujahti, ja helmikuun ensimmäistä päivää vietetään. Ulkona on kivan raikas talvikeli (aamulla täällä oli 10 astetta pakkasta) ja lunta riittää joka lähtöön. Ulkoilua en ole harrastanut juurikaan, laiska kun olen :) Nytkin nautin päivästä tekemällä töitä ja sulattamalla pakastinta. Eilen leivoin pullaa, ja tuoksu leijailee kotona edelleen. Nam.

Remontti etenee ihan kiitettävästi, nyt ollaan siirrytty yläkertaan. On täällä alhaalla vielä pari pikkujuttua tekemättä, kuten esim. keittiö ja vessa laittamatta puhumattakaan portaiden kääntämisestä, mutta lapsilla alkoi olla ahtaat oltavat. Ja kun yksi huone tyhjeni meidän muuttaessa alakerran makkariin, päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi. Kunhan laminaatit saadaan lattiaan, päästään kantamaan huonekaluja sisään. Ja sitten onkin toisen yläkerran makkarin vuoro. Jos oikein hyvin käy, ollaan lumien sulaessa siinä pisteessä, että keittiön remontti on hollilla ja ulkonakin päästään terassia rakentamaan ja istutuksia laittelemaan :)

Työnteko maistuu jälleen pitkän joululoman jälkeen erityisen hyvältä. Sanokoot muut mitä sanovat, mutta oli rankkaa olla lasten kanssa lomalla 4 viikkoa, kun "meillä ei oo mitään tekemistä". Huoh. Nyt päiväkodissa, eskarissa ja koulussa sitä tekemistä sitten onneksi riittää, ja paluu arkeen tapahtui juuri sopivaan aikaan. Vielä viikko lisää lomaa, ja olisin tullut hulluksi ;)

Harrastusrintamaltakin kuuluu hyvää. Lankaa kuluu ja puikot kilkattavat, kun iltaisin neulon minkä ennätän. Nyt vähän hitaammin, mutta spurtteja tulee aina silloin tällöin otettua. Näistä voi käydä lukemassa lisää neuleblogini puolella, jos kiinnostaa. Hups, menikö mainostamisen puolelle... :)

Ainoa, mikä vähän yrittää idylliä säröttää, on taho, jonka "leivissä" olin erittäin aktiivisena vapaaehtoistoimijana melkein kahdeksan vuotta. Poistumisestani kerroinkin jo aikaisemmin, mutta edelleen saan eri reittejä pitkin kuulla, miten minussa on syy erinäisten asioiden tökkimiselle. Välillä tuo tuollainen naurattaa: olen ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen eräisiin ihmisiin, kun lähdöstäni on reilut 3 kuukautta, ja edelleen estän töiden teon tai muuten vain haittaan asioiden sujumista. Toisinaan taas ketutus on melkoinen, kun saan kuulla, että ennen kovasti kiitellyt asiat ovatkin nyt ihan pielessä vain siksi, että minä satun olemaan mukana hommissa. Tai joskus  aikaisemmin annoin oman panokseni niiden hyväksi. Mietin, näinkö vapaaehtoisia haalitaan mukaan hommiin, haukkumalla, pilkkaamalla, ja suoranaisesti kiusaamalla. Jos tämä olisi oikea työpaikka, voisin jopa syyttää eräitä tahoja työpaikkakiusaamisesta. Mutta kun tämä on vain harrastus, niin minun todennäköisesti odotetaan vain poistuvan, sulkevan oven takanani ja tyytyvän kohtalooni. Onneksi tästä harrastuksesta ei tarvitse maksaa mitään. Ja onneksi olen ollut kaukaa viisas ja kerännyt talteen erilaisia dokumentteja siitä, miten vapaaehtoisia on kohdeltu - ja tullaan varmasti jatkossa kohtelemaankin, jos yhtään uskaltaa sanoa tai tehdä toisin kuin muutama haluaa. Pieni harmaa pilvi  - tai koirankakan tahrima lumikokkare - tämän helmikuisen päivän kirkkaudessa ja hangen valkoisuudessa. Ei sen enempää. Onneksi.

 

Joulun odotusta

 Sieltä se joulu tulla jolkottaa. Maa on valkeanaan lunta, ja tämä äititonttu nauttii omasta ajasta iltaisin lasten mentyä nukkumaan. On tullut neulottua pukinkonttiin jonkin verran, tosin liian vähän. Enemmänkin olisin neulonut, jos olisi aika antanyt myöten.

Viimeinen työpäivä oli viime torstaina oppilasnäytöksen myötä. Kolmannen oppilasnäytöksen, jos ihan tarkkoja ollaan :) Ensimmäisen jälkeen tiistai-iltana kannoin kotiin selkä vääränä lahjoja oppilailta. Suurin osa paljastui suklaarasioiksi. Näin hieno keko niistä tuli, kun ne kasasin pinoon:

Ei siis tarvitse pahemmin joulusuklaita tänä vuonna ostella :D

Joulua vietetään tänä vuonna kotimaisemissa. Näillä näkymin joulupöytään käy 14 hengen porukka. Siinä riittää haastetta kerrakseen, kun astioitakaan ei ole niin monelle. No, onneksi naapurista saadaan astioita lainaan - tuovat mukanaan :) Lisäksi äidin kanssa on hyvä jako: hän hoitaa suolaiset ja minä makeat jouluruuat. Joten tänään ja huomenna olisi tarkoitus leipoa piparkakut, joulutortut, maustekakku ja joulupullat. Ja se suklaa, sitä siis on jo omasta takaa ;)

Lapset ovat tänään viettäneet ensimmäistä joululomapäiväänsä. Aika on mennyt leppoisasti, kun kukin hävisi kavereidensa luokse. Mikäs tässä on ollut ollessa :) 

Joulutunnelma tuotiin sisään jo viime lauantaina, kun koristelimme kuusen. Kuusi on omasta metsästä ja ihan omin kätösin kaadettu ja kannettu. Inkoossakin lunta riitti, ja kun toisena adventtina lähdimme koko perhe kuusimetsään, sai siellä tarpoa yli polvenkorkuisissa hangissa. 

Alla meidän kuusi lumen peittämänä:

Ja sama kuusi lumi putsattuna pois oksilta:

Nyt tuo koristaa olohuonettamme täydessä juhlapuvussa. Hieno homma :)

Ai niin, näin upealta näytti auringonlasku toisena adventtina Inkoossa:

 

Tästä on hyvä jatkaa jouluun rauhoittumista. Toivotaan vielä, että aattoiltana Pukki on maltillinen lahjojen suhteen eikä tuo kovin paljon lisää roinaa lastenhuonetta täyttämään - etenkin kun olen viimeisen viikon ajan yrittänyt päästä entisestäkin roinasta eroon. Oma lahjatoiveeni on simppeli: aikaa itselle. Pieniä järjestelyitä se tosin vaatii, kun olisi niin ihanaa viettää se kotona omassa rauhassa. (Niin, ja rasia tai pari Vihreitä kuulia olisi hieno ylläri... ;) )

Leppoisaa joulunaikaa kaikille!

Remontti etenee

 Olemme päässeet sisustusvaiheeseen jo osassa huoneita - siitäkin huolimatta, että koko ajan tulee mieleen, mitä muuta voisi muissa huoneissa tehdä. Mutta sellaistahan se on.

Olohuoneeseen tilattu uusi sohva tuotiin kotiin maanantaina ja jo aikaisemmin tilaamani villamatto CarpetVistalta pääsi omalle paikalleen. Päädyimme luonnonvalkoiseen sohvaan, kun lattiat ovat vaihtaneet väriään koivusta tummanruskeiksi. Sohva tulee paremmin esille, nääs :)

Villamatto tuntuu ihanalta paljaiden jalkojen alla, joten sen paikka on luonnollisesti tuossa sohvan edessä :)

Muita (lähes) sisustettuja huoneita ovat olohuoneen lisäksi työhuone ja uusi makuuhuone. Ne tärkeimmäthän molemmissa on, eli työhuoneessa Miehen työpöytä ja makkarissa meidän sänky. Puuttuvia osiakin on jokunen, kuten työhuoneen Lundian ovet ja makkarin vaatekaappien ovet. Edelliset ovat Inkoossa edelleen välisäilytyksessä, yhtään ei tiedä, koska siellä päästään käymään ja ne ovet tänne hakemaan, ja jälkimmäiset pitäisi tilata jostain. Makkariin on tulossa liukuovet, joiden taakse on kasattu Elfaa. Tarjouspyyntöjä ollaan laitettu menemään pariin kolmeen paikkaan. Nyt pitäisi Miehen enää päättää, minkä väriseksi haluaa lasiovet kahden peilioven pariksi.

Yläkerrasta tyhjennetään nyt yksi huone. Se, mikä oli aikaisemmin meidän makuuhuoneena. Ja kun se tyhjenee, se on hyvä maalata. Näin se remonttijärjestys muokkautuu: yläkerran remontointi piti aloittaa vasta, kun alakerta on kokonaan tehty. Mutta mitä sitä samaa huonetta kahteen kertaan tyhjentämään ;) Niinpä kunhan saan siellä olevan Lundian tyhjennettyä ja purettua (maalaamistakin varten), alan urakoida paneelikaton maalauksen kanssa. Ja kun katto on maalattu valkoiseksi, on seinien vuoro. Lattiamateriaali on vielä mietinnässä, kun olisi tarkoitus saada yhtenäinen lattia koko yläkertaan, joten ehkä se huone pitää kuitenkin vielä tyhjentää lattian asennusta varten joskus... pöh.

Samaan syssyyn pitäisi kysellä tarjouksia sisäportaista. Nekin vaihtuvat samoin kuin kulkusuunta. Mitään tällaista suurta ei kyllä ehditä tehdä ennen joulua, mutta jos saisi tarjouspyynnöt tehtyä ja portaat tilattua, niin ensi vuoden alussa voisi tarttua niihin hommiin sitten. Ai niin, ja kellarin tyhjennys on edelleen tehtävälistalla - ollut jo kesästä 2008 saakka (kun tänne muutettiin). Harmi, että on tätä muutakin elämää niin, että ei voi kaikkea aikaa remontointiin laittaa. Tämähän olisi jo valmis, ja mitä sitä sitten tekisi ;-P

 

Mitä tänään juhlittaisiin?

 On lokakuu, ja meidän perheen juhlakausi on alkanut. Juhlimisessa ei ole muuta vikaa kuin se, että se hidastaa remontin etenemistä, kun joka viikonloppu jompi kumpi päivä menee juhliessa. Aika rasittavaa.

Lokakuu aloitettiin pikkuneidin 4v-synttäreillä (ja siskoni 34-vuotissynttäreillä). Remontista johtuen olin varannut tuon mummolan tuosta naapurista juhlapaikaksi, ja lokakuun ensimmäisenä lauantaina talon valtasivat pikkutytöt. Kun kaverisynttärit kuuden kaverin voimin oli saatu juhlittua, huilattiin hetki ja sen jälkeen tulivatkin sukulaiset kakkukahveille. 

Kolme päivää ensimmäisten synttäreiden jälkeen syntyi lasten ensimmäinen serkku, joten jatkossa juhlimme niitäkin synttäreitä :)

Seuraavana viikonloppuna vietettiin parin lapsen nimipäiviä sekä meidän 3-vuotishääpäivää. No, ne juhlat olivat harvinaisen pienimuotoiset, mitä nyt käytiin tuota tuoretta serkkutyttöä moikkaamassa ja sylittelemässä. 

Sitten viime viikonloppuna olikin miehen 35-vuotissynttärit. Juhlatapa oli mielenkiintoinen: veimme lapset keskimmäisen kummitädille hoitoon ja tulimme kotiin remontoimaan :D Miehen toiveesta. Menihän se juhlapäivä näinkin. (Toisella taholla juhlittiin siskoni avomiehen 34-vuotissynttäreitä...)

Nyt saa hengähtää pari viikkoa ennen isänpäivän juhlallisuuksia, jonka jälkeen on esikoisen 9v-synttäreiden vuoro (ja isovanhempieni 59-vuotishääpäivä), mummini syntymäpäivä, pikkujoulut ja joulu. Ja sitten onkin jo uusivuosi ja isäni 61-vuotissynttärit. Ja anopin synttärit heti perään. Ja heti helmikuun alussa keskimmäisen 7-vuotissynttärit (ja setäni 59-vuotissynttärit). 

Tänään voidaankin sitten juhlia sitä, ettei ole mitään juhlia ;)

Harrastuksesta toiseen

 Olen viime päivinä saanut kuulla monelta eri taholta, että aika aikaansa kutakin. Olen aikaisemmin syyllistynyt sanonnan viljelyyn minäkin, mutta enpä enää tee niin, koska niin ärsyttävää tuo on itse kuulla.

Syy sanonnan vastaanottamiseen on sellainen, että päätin lopettaa lähes 9 vuotta kestäneen rakkaan harrastukseni viikko sitten. Monille lopetus tuli yllätyksenä, mutta itselläni päätös oli kypsynyt useamman kuukauden, kunnes lopullinen niitti tuli eräältä ihmiseltä. Mietin silloin, että jos joka kerta harrastaessani päällimmäinen tunne on vitutus, niin miksi turhaan leikin masokistia. Joten yksi sähköpostiviesti ja yksi napinpainallus, ja se oli siinä. No, jälkihoitoa piti tehdä parin kansiollisen ja yhden muistitikullisen verran, mutta luulin homman olleen helposti ylitsepäästävissä.

Kunnes tänään sain kiertotietä kuulla, että lopettamiseni oli katsottu uskaltamisen osoitukseksi. Tuosta tuli sellainen fiilis, että olin ollut tulppana kehitykselle ja  mukanaoloni häirinnyt tämän pienen organisaation toimintaa. Miten voikaan tuollainen oletus ottaa päähän!! Lähes yhdeksän vuotta käytin suurimman osan vapaa-ajastani tämän pienen mutta valtakunnallisen organisaation toiminnan edistämiseksi ja tukemiseksi, ja sitten ydinjoukosta poistuessani annetaan ymmärtää, että hienoa, että tajusin jo lähteä. Kriisejä yhteisöllä on näiden vuosien aikana ollut jokunen, enkä ole ikinä ottanut niitä henkilökohtaisesti. En tätäkään, vaikka tekeekin mieli älähtää ja puolustaa itseään. Kuten näin :)

Kerrottakoon nyt tässä ihan näin julkisesti lähtöni syyt:

Ensinnäkin, minulla ei ollut enää kivaa. Tehtävät olivat kivoja ja tein niitä mielelläni, mutta olosuhteet mättivät sen verran, että päätin kerrankin kuunnella järjen ääntä.

Toisekseen, tämä pieni organisaatio on myös työnantaja, jolla on työnantajavelvoitteita. Näiden muutamien vuosien jälkeen en halunnut enää olla jakamassa vastuuta noista velvotteista, kun mielestäni työntekijäosapuoli ei hoitanut omaa tonttiaan kuten olisi pitänyt. Lukuisista keskusteluista huolimatta. 

Kolmanneksi, ehkä aikani tässä pienessä organisaatiossa (ja juuri näiden ihmisten kanssa) oli tullut täyteen. Kuitenkin.

 

No, sota ei yhtä miestä kaipaa. Ja minulla olo on selvästi kevyempi, kun pääsin irti tilanteesta ja vielä ihan omasta halusta ja päätöksestäni. Vaikka paperinpyöritystä, puhtaaksikirjoittamista ja järjestelemistä sekä maailmanparantamista tulen kyllä kaipaamaan. Nyt pitää enää keksiä, mihin tämän sisäisen sihteeriyyteni ja tunteenpaloni suuntaan....