Aika suin päin ryntäilee...

 Olemme kesälomalla. Heh, blogikirjoitukset tuntuvat menevän nykyisen kiireisen elämänrytmin aikana näköjään lomasta lomaan ;)

Keskimmäisen eskarivuosi mennä hujahti niin että silmissä vilahti. Vaikea uskoa, että elokuussa tässä perheessä on jo kaksi koululaista! Vastahan tuo keskimmäinenkin syntyi. Kuopus on reipas pikkuprinsessa, jolle kaverit on tosi tärkeitä ja ilman kavereita on aina tosi tylsää. Se onkin kiva juttu näin kesälomalla, kun kaikki kaverit ovat vielä päivät päiviksessä :-P

Kevät oli niin työntäyteinen, että tuskin mitään ylimääräistä ehdittiin tehdä. Tosin heti lumien sulettua mies aloitti terassin alle tulevien tukipilareiden kuoppien kaivamisen. Ja nyt meillä on hieno iso terassi talon etupuolella! Kelpaa siinä päivää paistatella (kunhan tulisi aurinkoisia ilmoja taas). Piharemonttia pitäisi jatkaa, kunhan toisellakin aikuisella tässä perheessä loma alkaa. Sitä odotellessa olen sisällä siivonnut ja raivannut - ja yrittänyt löytää paikkoja, mihin viedä ehjää käyttökelpoista mutta meille tarpeetonta tavaraa. Kaatis kun ei oikein innosta. 

Seuraavaksi pihasiivouksen kanssa olisi tarkoitus toteuttaa keittiöremontti. Sitä odotan innolla :) Ennen remonttia käydään miehen kanssa virkistäytymässä Pariisissa lyhyellä turistilomalla. Lapset lähtevät mummin ja papan kanssa mökille uimaan ja hengaamaan, ja jatkavat uimista ja hengaamista keittiöremontin ajan. 

Pikku hiljaa tässä päästään lomafiiliksiin. Ihan varmasti.

Hei, me lomaillaan!

 Hiihtoloma osui mukavaan saumaan, vain paukkupakkasia tiedossa, tosin aurinkoisen ilman kera ;) Jo lomaa edeltävät pari viikkoa on vietetty kylmissä oloissa. Onneksi on takka ja siihen riittävästi polttopuita varastossa. Muistelo vuosien takaa sopii tähän kohtaan paremmin kuin hyvin: Kun olin kuudennella luokalla ala-asteella, joulun jälkeen koulun jälleen alkaessa paukkupakkasia oli useamman viikon ajan. Muistan kävelleeni kouluun monena aamuna mittarin näyttäessä -31 astetta. Silloin vietettiin välitunnit sisällä, kun oli niin kylmä.

Loma on mennyt remontoidessa. Esikoinen lähti kaveriperheen kanssa laskettelemaan Sveitsiin, joten päätimme uudistaa hänen huoneensa tämän viikon aikana. Vaatekaappeja tyhjentäessä eteen osuivat mm. teiniaikaiset päiväkirjani ja teinarini :D Esikoisen nykyinen huone kun oli minun valtakuntaani kultaisella 90-luvulla ;) Otin päiväkirjat talteen ja tässä päivänä muutamana käyn ne läpi - jos pystyn. Teinarit voin saman tien heittää menemään, kun ovat täynnä joitain fanihuokailuja, mutta jos päiväkirjoista pystyisi sensuroimaan pahimmat kohdat pois, niin ne voisi vaikka säilyttääkin...

Meillä oli kunnianhimoinen suunnitelma hoitaa tämä viikko kunnialla: Herätys klo 7, remontointia klo 8-13,  lounas ja sitten lasten kanssa lomailua eri aktiviteetteja harrastaen. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Herääminen on venynyt sinne kahdeksaan (kuka sitä nyt lomalla jaksaa aikaisin herätä) ja remontoimaan ollaan päästy yhdeksän aikaan - paitsi silloin, kun ollaan jo heti aamusta alettu puuhata jotain muuta. Kuten esim. lasten viemistä kavereille kylään tai sisäskeittiparkkiin tms. Toisaalta, ei aikataulusta pahemmin jäljessä olla. Esikoisen huoneen seinät ja katto on maalattu, samoin kuin lattia-, katto-, ikkuna- ja ovilistat ja nyt laitetaan jo laminaattia lattiaan. Saatamme jopa saada kaapit takaisin paikoilleen vielä tänään, ja huonekalut kannettua takaisin huoneeseen viimeistään huomenna. Parahiksi ennen esikoisen kotiutumista :)

Olemme myös uhmanneet pakkasia, ja eilen vietimme mukavat 4 tuntia Talman hiihtokeskuksessa pulkkamäessä. Voin suositella, eikä hintakaan (30 e perhelippu koko päiväksi) päätä huimaa. Pulkkamäen ja snow tube -radan lisäksi kuopus pääsi kokeilemaan lumilautailua. Se sujui jo tosi hyvin!

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä, jee!

Tympimisestä toiseen

 Huoneentaulu:

Siivoa jälkesi, äitisi ei ole töissä täällä.

 

Kuinkakohan monessa muussakin perheessä "vie mennessäs, tuo tullessas" -periaate on kuolleena syntynyt ajatus? Meillä se on kääntynyt muotoon "Tuo tullessas, kyllä äiti sen sitten paikalleen laittaa, kun sen lattialle jätät levälleen". Ai että, kun on ärsyttävää! 

Esimerkki tältä päivältä: Siivosin ja hääräsin koko päivän muun perheen poissaollessa. Muu perhe palasi kotiin ja ryhtyi syömään. Minä tyhjensin astianpesukoneen samaan aikaan. Ruokailun jälkeen _astiat jäivät pöytään ja muut kävelivät tyynesti omiin hommiinsa_. On se kumma, kun kahden tervekätisen ja -jalkaisen aikuisen ja kolmen tervekätisen ja -jalkaisen lapsen perheessä vain yksi aikuisista (ja aina se sama!) osaa laittaa likaiset astiat astianpesukoneeseen. Ja tähän sitten se ruma sana.

Mahdollinen muiden perheenjäsenten koulutustapa osuu itseäni nilkkaan. Toki voisin olla siivoamatta ja järjestämättä muiden jälkiä, mutta en kestä asua niin sotkuisessa kodissa niin pitkään, että viesti menisi perille. Nyt alkaa taas olla sitä omaa yksiötä ikävä...

 

Helmikuun hanget hohtavat

 Niin se tammikuu mennä hujahti, ja helmikuun ensimmäistä päivää vietetään. Ulkona on kivan raikas talvikeli (aamulla täällä oli 10 astetta pakkasta) ja lunta riittää joka lähtöön. Ulkoilua en ole harrastanut juurikaan, laiska kun olen :) Nytkin nautin päivästä tekemällä töitä ja sulattamalla pakastinta. Eilen leivoin pullaa, ja tuoksu leijailee kotona edelleen. Nam.

Remontti etenee ihan kiitettävästi, nyt ollaan siirrytty yläkertaan. On täällä alhaalla vielä pari pikkujuttua tekemättä, kuten esim. keittiö ja vessa laittamatta puhumattakaan portaiden kääntämisestä, mutta lapsilla alkoi olla ahtaat oltavat. Ja kun yksi huone tyhjeni meidän muuttaessa alakerran makkariin, päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi. Kunhan laminaatit saadaan lattiaan, päästään kantamaan huonekaluja sisään. Ja sitten onkin toisen yläkerran makkarin vuoro. Jos oikein hyvin käy, ollaan lumien sulaessa siinä pisteessä, että keittiön remontti on hollilla ja ulkonakin päästään terassia rakentamaan ja istutuksia laittelemaan :)

Työnteko maistuu jälleen pitkän joululoman jälkeen erityisen hyvältä. Sanokoot muut mitä sanovat, mutta oli rankkaa olla lasten kanssa lomalla 4 viikkoa, kun "meillä ei oo mitään tekemistä". Huoh. Nyt päiväkodissa, eskarissa ja koulussa sitä tekemistä sitten onneksi riittää, ja paluu arkeen tapahtui juuri sopivaan aikaan. Vielä viikko lisää lomaa, ja olisin tullut hulluksi ;)

Harrastusrintamaltakin kuuluu hyvää. Lankaa kuluu ja puikot kilkattavat, kun iltaisin neulon minkä ennätän. Nyt vähän hitaammin, mutta spurtteja tulee aina silloin tällöin otettua. Näistä voi käydä lukemassa lisää neuleblogini puolella, jos kiinnostaa. Hups, menikö mainostamisen puolelle... :)

Ainoa, mikä vähän yrittää idylliä säröttää, on taho, jonka "leivissä" olin erittäin aktiivisena vapaaehtoistoimijana melkein kahdeksan vuotta. Poistumisestani kerroinkin jo aikaisemmin, mutta edelleen saan eri reittejä pitkin kuulla, miten minussa on syy erinäisten asioiden tökkimiselle. Välillä tuo tuollainen naurattaa: olen ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen eräisiin ihmisiin, kun lähdöstäni on reilut 3 kuukautta, ja edelleen estän töiden teon tai muuten vain haittaan asioiden sujumista. Toisinaan taas ketutus on melkoinen, kun saan kuulla, että ennen kovasti kiitellyt asiat ovatkin nyt ihan pielessä vain siksi, että minä satun olemaan mukana hommissa. Tai joskus  aikaisemmin annoin oman panokseni niiden hyväksi. Mietin, näinkö vapaaehtoisia haalitaan mukaan hommiin, haukkumalla, pilkkaamalla, ja suoranaisesti kiusaamalla. Jos tämä olisi oikea työpaikka, voisin jopa syyttää eräitä tahoja työpaikkakiusaamisesta. Mutta kun tämä on vain harrastus, niin minun todennäköisesti odotetaan vain poistuvan, sulkevan oven takanani ja tyytyvän kohtalooni. Onneksi tästä harrastuksesta ei tarvitse maksaa mitään. Ja onneksi olen ollut kaukaa viisas ja kerännyt talteen erilaisia dokumentteja siitä, miten vapaaehtoisia on kohdeltu - ja tullaan varmasti jatkossa kohtelemaankin, jos yhtään uskaltaa sanoa tai tehdä toisin kuin muutama haluaa. Pieni harmaa pilvi  - tai koirankakan tahrima lumikokkare - tämän helmikuisen päivän kirkkaudessa ja hangen valkoisuudessa. Ei sen enempää. Onneksi.

 

Joulun odotusta

 Sieltä se joulu tulla jolkottaa. Maa on valkeanaan lunta, ja tämä äititonttu nauttii omasta ajasta iltaisin lasten mentyä nukkumaan. On tullut neulottua pukinkonttiin jonkin verran, tosin liian vähän. Enemmänkin olisin neulonut, jos olisi aika antanyt myöten.

Viimeinen työpäivä oli viime torstaina oppilasnäytöksen myötä. Kolmannen oppilasnäytöksen, jos ihan tarkkoja ollaan :) Ensimmäisen jälkeen tiistai-iltana kannoin kotiin selkä vääränä lahjoja oppilailta. Suurin osa paljastui suklaarasioiksi. Näin hieno keko niistä tuli, kun ne kasasin pinoon:

Ei siis tarvitse pahemmin joulusuklaita tänä vuonna ostella :D

Joulua vietetään tänä vuonna kotimaisemissa. Näillä näkymin joulupöytään käy 14 hengen porukka. Siinä riittää haastetta kerrakseen, kun astioitakaan ei ole niin monelle. No, onneksi naapurista saadaan astioita lainaan - tuovat mukanaan :) Lisäksi äidin kanssa on hyvä jako: hän hoitaa suolaiset ja minä makeat jouluruuat. Joten tänään ja huomenna olisi tarkoitus leipoa piparkakut, joulutortut, maustekakku ja joulupullat. Ja se suklaa, sitä siis on jo omasta takaa ;)

Lapset ovat tänään viettäneet ensimmäistä joululomapäiväänsä. Aika on mennyt leppoisasti, kun kukin hävisi kavereidensa luokse. Mikäs tässä on ollut ollessa :) 

Joulutunnelma tuotiin sisään jo viime lauantaina, kun koristelimme kuusen. Kuusi on omasta metsästä ja ihan omin kätösin kaadettu ja kannettu. Inkoossakin lunta riitti, ja kun toisena adventtina lähdimme koko perhe kuusimetsään, sai siellä tarpoa yli polvenkorkuisissa hangissa. 

Alla meidän kuusi lumen peittämänä:

Ja sama kuusi lumi putsattuna pois oksilta:

Nyt tuo koristaa olohuonettamme täydessä juhlapuvussa. Hieno homma :)

Ai niin, näin upealta näytti auringonlasku toisena adventtina Inkoossa:

 

Tästä on hyvä jatkaa jouluun rauhoittumista. Toivotaan vielä, että aattoiltana Pukki on maltillinen lahjojen suhteen eikä tuo kovin paljon lisää roinaa lastenhuonetta täyttämään - etenkin kun olen viimeisen viikon ajan yrittänyt päästä entisestäkin roinasta eroon. Oma lahjatoiveeni on simppeli: aikaa itselle. Pieniä järjestelyitä se tosin vaatii, kun olisi niin ihanaa viettää se kotona omassa rauhassa. (Niin, ja rasia tai pari Vihreitä kuulia olisi hieno ylläri... ;) )

Leppoisaa joulunaikaa kaikille!

Remontti etenee

 Olemme päässeet sisustusvaiheeseen jo osassa huoneita - siitäkin huolimatta, että koko ajan tulee mieleen, mitä muuta voisi muissa huoneissa tehdä. Mutta sellaistahan se on.

Olohuoneeseen tilattu uusi sohva tuotiin kotiin maanantaina ja jo aikaisemmin tilaamani villamatto CarpetVistalta pääsi omalle paikalleen. Päädyimme luonnonvalkoiseen sohvaan, kun lattiat ovat vaihtaneet väriään koivusta tummanruskeiksi. Sohva tulee paremmin esille, nääs :)

Villamatto tuntuu ihanalta paljaiden jalkojen alla, joten sen paikka on luonnollisesti tuossa sohvan edessä :)

Muita (lähes) sisustettuja huoneita ovat olohuoneen lisäksi työhuone ja uusi makuuhuone. Ne tärkeimmäthän molemmissa on, eli työhuoneessa Miehen työpöytä ja makkarissa meidän sänky. Puuttuvia osiakin on jokunen, kuten työhuoneen Lundian ovet ja makkarin vaatekaappien ovet. Edelliset ovat Inkoossa edelleen välisäilytyksessä, yhtään ei tiedä, koska siellä päästään käymään ja ne ovet tänne hakemaan, ja jälkimmäiset pitäisi tilata jostain. Makkariin on tulossa liukuovet, joiden taakse on kasattu Elfaa. Tarjouspyyntöjä ollaan laitettu menemään pariin kolmeen paikkaan. Nyt pitäisi Miehen enää päättää, minkä väriseksi haluaa lasiovet kahden peilioven pariksi.

Yläkerrasta tyhjennetään nyt yksi huone. Se, mikä oli aikaisemmin meidän makuuhuoneena. Ja kun se tyhjenee, se on hyvä maalata. Näin se remonttijärjestys muokkautuu: yläkerran remontointi piti aloittaa vasta, kun alakerta on kokonaan tehty. Mutta mitä sitä samaa huonetta kahteen kertaan tyhjentämään ;) Niinpä kunhan saan siellä olevan Lundian tyhjennettyä ja purettua (maalaamistakin varten), alan urakoida paneelikaton maalauksen kanssa. Ja kun katto on maalattu valkoiseksi, on seinien vuoro. Lattiamateriaali on vielä mietinnässä, kun olisi tarkoitus saada yhtenäinen lattia koko yläkertaan, joten ehkä se huone pitää kuitenkin vielä tyhjentää lattian asennusta varten joskus... pöh.

Samaan syssyyn pitäisi kysellä tarjouksia sisäportaista. Nekin vaihtuvat samoin kuin kulkusuunta. Mitään tällaista suurta ei kyllä ehditä tehdä ennen joulua, mutta jos saisi tarjouspyynnöt tehtyä ja portaat tilattua, niin ensi vuoden alussa voisi tarttua niihin hommiin sitten. Ai niin, ja kellarin tyhjennys on edelleen tehtävälistalla - ollut jo kesästä 2008 saakka (kun tänne muutettiin). Harmi, että on tätä muutakin elämää niin, että ei voi kaikkea aikaa remontointiin laittaa. Tämähän olisi jo valmis, ja mitä sitä sitten tekisi ;-P

 

Mitä tänään juhlittaisiin?

 On lokakuu, ja meidän perheen juhlakausi on alkanut. Juhlimisessa ei ole muuta vikaa kuin se, että se hidastaa remontin etenemistä, kun joka viikonloppu jompi kumpi päivä menee juhliessa. Aika rasittavaa.

Lokakuu aloitettiin pikkuneidin 4v-synttäreillä (ja siskoni 34-vuotissynttäreillä). Remontista johtuen olin varannut tuon mummolan tuosta naapurista juhlapaikaksi, ja lokakuun ensimmäisenä lauantaina talon valtasivat pikkutytöt. Kun kaverisynttärit kuuden kaverin voimin oli saatu juhlittua, huilattiin hetki ja sen jälkeen tulivatkin sukulaiset kakkukahveille. 

Kolme päivää ensimmäisten synttäreiden jälkeen syntyi lasten ensimmäinen serkku, joten jatkossa juhlimme niitäkin synttäreitä :)

Seuraavana viikonloppuna vietettiin parin lapsen nimipäiviä sekä meidän 3-vuotishääpäivää. No, ne juhlat olivat harvinaisen pienimuotoiset, mitä nyt käytiin tuota tuoretta serkkutyttöä moikkaamassa ja sylittelemässä. 

Sitten viime viikonloppuna olikin miehen 35-vuotissynttärit. Juhlatapa oli mielenkiintoinen: veimme lapset keskimmäisen kummitädille hoitoon ja tulimme kotiin remontoimaan :D Miehen toiveesta. Menihän se juhlapäivä näinkin. (Toisella taholla juhlittiin siskoni avomiehen 34-vuotissynttäreitä...)

Nyt saa hengähtää pari viikkoa ennen isänpäivän juhlallisuuksia, jonka jälkeen on esikoisen 9v-synttäreiden vuoro (ja isovanhempieni 59-vuotishääpäivä), mummini syntymäpäivä, pikkujoulut ja joulu. Ja sitten onkin jo uusivuosi ja isäni 61-vuotissynttärit. Ja anopin synttärit heti perään. Ja heti helmikuun alussa keskimmäisen 7-vuotissynttärit (ja setäni 59-vuotissynttärit). 

Tänään voidaankin sitten juhlia sitä, ettei ole mitään juhlia ;)

Harrastuksesta toiseen

 Olen viime päivinä saanut kuulla monelta eri taholta, että aika aikaansa kutakin. Olen aikaisemmin syyllistynyt sanonnan viljelyyn minäkin, mutta enpä enää tee niin, koska niin ärsyttävää tuo on itse kuulla.

Syy sanonnan vastaanottamiseen on sellainen, että päätin lopettaa lähes 9 vuotta kestäneen rakkaan harrastukseni viikko sitten. Monille lopetus tuli yllätyksenä, mutta itselläni päätös oli kypsynyt useamman kuukauden, kunnes lopullinen niitti tuli eräältä ihmiseltä. Mietin silloin, että jos joka kerta harrastaessani päällimmäinen tunne on vitutus, niin miksi turhaan leikin masokistia. Joten yksi sähköpostiviesti ja yksi napinpainallus, ja se oli siinä. No, jälkihoitoa piti tehdä parin kansiollisen ja yhden muistitikullisen verran, mutta luulin homman olleen helposti ylitsepäästävissä.

Kunnes tänään sain kiertotietä kuulla, että lopettamiseni oli katsottu uskaltamisen osoitukseksi. Tuosta tuli sellainen fiilis, että olin ollut tulppana kehitykselle ja  mukanaoloni häirinnyt tämän pienen organisaation toimintaa. Miten voikaan tuollainen oletus ottaa päähän!! Lähes yhdeksän vuotta käytin suurimman osan vapaa-ajastani tämän pienen mutta valtakunnallisen organisaation toiminnan edistämiseksi ja tukemiseksi, ja sitten ydinjoukosta poistuessani annetaan ymmärtää, että hienoa, että tajusin jo lähteä. Kriisejä yhteisöllä on näiden vuosien aikana ollut jokunen, enkä ole ikinä ottanut niitä henkilökohtaisesti. En tätäkään, vaikka tekeekin mieli älähtää ja puolustaa itseään. Kuten näin :)

Kerrottakoon nyt tässä ihan näin julkisesti lähtöni syyt:

Ensinnäkin, minulla ei ollut enää kivaa. Tehtävät olivat kivoja ja tein niitä mielelläni, mutta olosuhteet mättivät sen verran, että päätin kerrankin kuunnella järjen ääntä.

Toisekseen, tämä pieni organisaatio on myös työnantaja, jolla on työnantajavelvoitteita. Näiden muutamien vuosien jälkeen en halunnut enää olla jakamassa vastuuta noista velvotteista, kun mielestäni työntekijäosapuoli ei hoitanut omaa tonttiaan kuten olisi pitänyt. Lukuisista keskusteluista huolimatta. 

Kolmanneksi, ehkä aikani tässä pienessä organisaatiossa (ja juuri näiden ihmisten kanssa) oli tullut täyteen. Kuitenkin.

 

No, sota ei yhtä miestä kaipaa. Ja minulla olo on selvästi kevyempi, kun pääsin irti tilanteesta ja vielä ihan omasta halusta ja päätöksestäni. Vaikka paperinpyöritystä, puhtaaksikirjoittamista ja järjestelemistä sekä maailmanparantamista tulen kyllä kaipaamaan. Nyt pitää enää keksiä, mihin tämän sisäisen sihteeriyyteni ja tunteenpaloni suuntaan....

Ei hyvää päivää!

 Mitähän tästä taas tulee...?

Miehellä ja minulla on seinien värin ja lattioiden ja katon suhteen samat mietteet, mutta kaikki muu meneekin sitten ihan ristiin. Hermojen menetystä luvassa siis useampaan otteeseen, ei vain tänään.

Itsekin pidän minimalismista, mutta en niin pelkistetystä sisustuksesta, että yhtään persoonallisuutta ei näy missään. Haluan myös riittävästi säilytystiloja, ja ehdottomasti sellaisia, joissa tavarat saa muiden katseilta piiloon. Karsastankin avohyllyjä ja pintoja, jotka on pinottu täyteen tavaraa. Mies on myös sitä mieltä, että mahdollisimman vähän tavaraa - noin niin kuin yleensä. Hän haluaisi, että huoneet olisivat lähestulkoon tyhjiä, ehkä nyt sohva saisi olla, ja tietysti se oma työpöytä, mutta ei mitään muuta. Lipastot ja kirjahyllyt ovat perkeleestä seuraavia, tai siltä se välillä vaikuttaa. Ja viimeisin hyvin tiukkasävyinen keskustelu käytiin siitä, tarvitaanko makuuhuoneeseen vaatekaappeja ollenkaan. (Tietysti tarvitaan, aivan ehdottomasti!!!) Kuulemma meillä on aivan liian paljon tavaraa. En voi olla täysin eri mieltä, mutta kerrottakoon myös, että kaikki se tavara on myös ihan väärissä paikoissa. Säilytystilojen puutteesta johtuen. Ei minustakaan ole hehkeää, että täysinäisiä muuttolaatikoita edelleen on kasattuna huoneiden nurkkiin. Tai että kellarissa on huonekaupalla 20 vuotta vanhaa roinaa, joka ei edes meille kuulu. Mutta minusta tuo ei liity ollenkaan siihen, miksi kirjahyllyjä ei myöskään saisi olla puhumattakaan niistä muutamista kirjoista siinä hyllyssä.

Ihan oikeasti, hermo menee. 

Tämän päivän olenkin haaveillut jälleen kerran ja pitkästä aikaa äidin omasta yksiöstä, jossa saisin sisustaa niin kuin haluaisin ja juuri niillä tavaroilla, jotka itse katsoisin tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi. Helppohan se on toisen uhota, että on ihan liikaa roinaa nurkissa, kun omat roinat täyttävät kylmillään olevan talon huoneet Inkoossa. Olemme sitä myös välivarastoksi kutsuneet. Siellä ne ovat miehen erilaiset kaapelit ja soittovehkeet, cd-levyt yms. joita hän ei tunnu tarvitsevan. Jääkööt sinne, kun kerran haluaa tavaraa karsia. Kyllä ne sieltä joku joskus siivoaa pois, viimeistään lapset perheineen, jos eivät muut ;)

En kyllä nyt nauti tästä tilanteesta yhtään. Vaikka jotain hyvää sentään on tapahtunutkin. Tuleva makkari tyhjennettiin pari viikkoa sitten, ja nyt siellä on jo katto maalattu ja seinät tasoitettu. Huomenna olisi tarkoitus maalata seinät (tai myöhemmin tällä viikolla) ja sen jälkeen uusitaan lattia. Ja jossain tuossa välissä pitäisi varmaan taas vääntää kättä niistä vaatekaapeista (liukuovellisista, mind you) makkariin *huoh* Niin, ja eteisenkin sain tänään käyttökuntoon, kun vaatenaulakot kiinnitettiin seinään. Loppuu keittiön läpi ravaaminen kengät jalassa ja lasten vaatteiden kerääminen keittiöstä. Ihanaa!

Miksi tämä minun armas puolisoni ei voi olla samanlainen kuin niin monet muut miehet ovat sisustamisen suhteen? Ei jaksaisi nyt yhtään vääntää...

 

Terveisiä remontista

 Enpä tainnut aavistaa, mihin pääni työnsin, kun tähän projektiin lähdin mukaan. Ai mihin projektiin? No, omakotitaloprojektiin tietysti :) Eikä mihin tahansa omakotitaloprojektiin, vaan siihen "vanhasta uutta" -juttuun...

Hiljaa hyvä tulee. Tai sillä ainakin yritän lohduttaa itseäni, kun katselen kotini nykytilaa. Alakerrasta käytössä on keittiö, jonne on ahdettu enemmän tavaraa kuin laki sallii. Läpikulkuhuoneena on ns. porrashuone, jossa on varastoituna maaleja, pensseleitä, työkaluja - ja piano. Kolmas ei remontissa oleva huone on ns. perähuone, joka on niin ikään täynnä tavaraa, lattiasta kattoon. Siitä olisi tarkoitus tulla uusi makkari miehelle ja minulle, mutta koska tämä aika koittaa, on täysin hämärän peitossa.

Remontin kourissa ovat olohuone, työhuone ja eteinen. Tosi käytännöllistä. Eteinen siksi, että sillä ja olohuoneella on "yhteinen" lattia. Ja kun halusimme olohuoneen lattian laittaa kuntoon, piti eteinenkin ottaa käsittelyn kohteeksi. Olohuoneen ja työhuoneen seinät ja katot on onneksi jo kunnostettu, ja kunhan lattiat saadaan viimeisteltyä, on viimeinkin aika ottaa nuo huoneet asumiskäyttöön. Jippii!! 

Remonttikäsittelyssä olevissa huoneissa oli vanhastaan lakattu koivuparketti. Itse asiassa muistan, kun se asennettiin 80-luvun puolivälissä. (Ja jos tässä vaiheessa on vielä epäselvää, miten minä ja tämä talo liitymme yhteen, kerrottakoon, että kyseessä on lapsuudenkotini, jonne muutimme v. 1982. Nyt vanhempani asuvat uudessa takatontille rakennetussa omakotitalossa, ja mieheni ja minä remontoimme tästä vanhasta talosta meidän viisihenkiselle perheelle omaa kotia.) Mies enkä minä tykännyt yhtään kusenkeltaiseksi kellastuneesta ja koiran naarmuille raapimasta parketista, ja harkitsimme jo lattiamateriaalin vaihtoa. Silkasta kokeilunhalusta päätimmekin ensin hioa vanhan lakan pois ja sen jälkeen käsitellä lattian OsmoColor puuvahalla ja silkinhimmeällä öljyvahalla. Koska seinät ja katto ovat kaikki valkoisia, halusimme lattiasta mahdollisimman tumman. Mies itse asiassa ehdotti yhdessä vaiheessa, että maalaisimme lattian mustalla Betolux-maalilla flyygelinkiiltäväksi. No, se ehdotus ei ihan mennyt läpi...

Lattiaprojekti on nyt siinä vaiheessa, että tänään vedän kolmannen kerroksen öljyvahaa eniten kuluviin kohtiin, eli mm. tuohon eteisen lattiaan. Tässä projektia kuvina, olkaa hyvät :)

Vanha lakka saa kyytiä. Vuokrattiin hiomakone ja mies hoiti hiomisen. Lakan lisäksi hiottiin pois kaikki koiran tekemät naarmut. Tähän meni 1,5 päivää, kun nurkat ja seinänvierustat piti hioa pienellä käsikoneella. Hiottavia neliöitä oli 30.

 

Kun lattia oli hiottu, se puhdistettiin hiomapölystä. Rakennusimurin jälkeen käytin monitoimimoppia ja siinä kuivaa mikrokuituliinaa. Useampaan kertaan sain käydä alueen läpi. Lopuksi vielä pyyhittiin lattia lakkabensiiniin kastetulla liinalla, ja näin saatiin viimeisetkin hiomapölyn rippeet pois.

Kun lakkabensiini oli haihtunut pinnalta pois, ryhdyin värjäyshommiin. Värinä käytettiin OsmoColorin läpikuultavaa puuvahaa sävynä Eebenpuu. Testissä olin sivellyt vahaa pensselillä, mutta päädyin lattiaan hankaamaan vahan nukkaamattomalla liinalla. Ja siinä sitä olikin sitten hommaa. Viidessä tunnissa sain koko alan käsiteltyä - ja sen jälkeen oli vuorossa vahan poistaminen käsistä. En ollut tajunnut suojata käsiä esim. kertakäyttökumihanskoilla. Tyhmä minä. Mutta meidän mielestä oli kyllä vaivan arvoista :) Musta sävy muuttui kauniin suklaanruskeaksi koivun vaaleuden ansiosta - juuri oikea sävy meille.

Värivahan annettiin kuivua melkein 2 vuorokautta. Haluttiin pelata varman päälle, etenkin kun helteet ihan varmasti hidastivat vahan kuivumista.

Seuraavaksi oli vuorossa silkinhimmeän öljyvahan levittäminen värjätyille pinnoille. Seinänvierustat käsiteltiin ensin pensselillä, isot pinnat sen jälkeen superlon-telalla. Homma sujui suit sait sukkelaan reilussa tunnissa. Kuvassa tuossa yllä öljyvaha on juuri levitetty, siksi lattia kiiltää noin paljon. Kuvan ottamisen jälkeen lattia on saanut pintaansa kaksi lisäkerrosta öljyvahaa, ja nyt odotellaan sen kuivumista.

Koska lattiasta tuli meidän mielestä niin hieno, ostimme koivuparkettia lisää. Mies hioi parketinpalaset jo (levitettyään ne autokatoksen lattialle lasten kavereiden ihmetykseksi ;) ) Kun pääsemme porrashuoneen ja perähuoneen kimppuun, päällystämme lattiat hiotulla koivuparketilla ja toistamme tuon OsmoColor-käsittelyn. Ja sama sitten joskus myös keittiön kanssa. Yläkerran lattiamateriaali on vielä mietinnässä.

Remontti siis jatkuu. Eikä asiaa yhtään helpota se, että nälkä kasvaa syödessä :) Seuraava väliprojekti on vanhojen lakattujen Lundioiden käsittely valkoiseksi. Ja nämä ikkunanpokatkin pitäisi maalata uudelleen...