Kuuluuko vihellystä?

Joulu tulla jolkottaa, ja tuntuu, että vähän niin kuin varkain. Apua, viisi yötä jouluun!! Tässä arjen pyörityksessä aika kuluu niin nopeasti (ja päivät ovat kaikki samanlaisia), ettei päivistä oikein osaa pitää lukua. Lumeton maa ei myöskään muistuta joulusta. Onneksi on jouluvaloja siellä täällä. Ne sentään yrittävät tuoda joulumieltä ainakin minulle.

Keskimmäisen leikkikoulu jäi joululomalle eilen. Esikoisella on koulussa vielä huomenna aamulla kynttilähetki, ja sen jälkeen todistusten jako. Siitä alkaa joululoma, joka kestää kaikilla miestä lukuunottamatta Loppiaiseen saakka. Jollei jouluna ole lunta, pelkään, että oma pääni hajoaa päivien samankaltaisuuteen tai vaihtoehtoisesti jokapäiväiseen kaaokseen. Eivät lapset tuolla kurassa ja sateessa viihdy, enkä minäkään, ei sen puoleen. Nyt jo saa iltapäivisin kuunnella kitinää siitä, ettei ole mitään tekemistä (ja saisiko pelata tietokoneella, ihan vähän aikaa vain...). Pimeys ei ole minua varten. Kynttilätkään eivät juuri nyt lohduta, sillä täällä niitä ei polteta. Vanhempieni talo (vielä toistaiseksi), ja heidän sääntönsä. Kynttilöistä tulee nokea, siksi niitä ei sisällä polteta. Niin.

Jotain hyvääkin sentään. Lahjat - ne muutama hassu - on hankittuina. Paketointia vailla, mutta se on se pienempi paha. Joulukortit ehdin lähettää edullisemmilla merkeillä varustettuna. Tänään leivoin keskimmäisen kanssa pipareita, joista tosin suurin osa on jo syöty. Siivonnut olen vähän sieltä ja vähän täältä. Sen verran, mitä olen ehtinyt. Nyt kun vielä se joulumieli löytäisi perille asti, ja asettuisi taloksi. Mahtaako jättää viime tinkaan? Miksi joulut tuntuvat väljähtyvän ja hupenevan nopeammin joka vuosi?