Muutosten tuulia

Muutto on pääpiirteissään suoritettu. Tavaroita on hajasijoitettu pariinkin eri paikkaan, vielä kun saisi huonekalut jonnekin mahtumaan. Niin, ja sen vanhan asunnon myytyä. On jotenkin tavattoman ihanaa asua jälleen lapsuudenkodissa, ja toisaalta myös hieman outoa. Tiedoksi, asumme tällä hetkellä "kimppakämpässä" vanhempieni kanssa. Toistaiseksi kaikkien hermot ovat kestäneet ainakin julkisesti. Muutto uudelle (vaikkakin suht tutulle) paikkakunnalle, kavereiden jääminen "vanhaan pihaan", koulun alku ja muu hässäkkä ovat luonnollisesti vaikuttaneet siihen, miten lapset ovat käyttäytyneet. Ja aikamoista meno onkin välillä ollut, huh huh.

Esikoinen oli ensimmäistä päivää koulussa eilen. Siinäkin oli säätämistä, että hänet saatiin tähän maantieteelliseen lähikouluun, jonne matkaa on n. 300 metriä. Kovasti oli rehtori häntä laittamassa noin 1,5 kilometrin päässä sijaitsevaan kouluun pedagogisiin syihin vedoten, mutta sitkeästi ja asiallisesti jankkaamalla esikoinen pääsi kuin pääsikin samaan kouluun, jossa minä olen pulpettia kuluttanut viisi vuotta elämästäni :) Eka koulupäivä oli kuulemma mennyt "ihan hyvin". Vähän oli ekaluokkalaista harmittanut se, ettei kukaan luokkakaverista ollut ennestään tuttu, mutta suurin osa asuu tässä lähellä samalla alueella, joten on odotettavissa ystävyyssuhteiden syntymisiä.
Ekaluokkalaisen äitinä en voinut olla vuodattamatta kyyneltä silloin, kun pikkuiseni marssi luokkaansa uusi (pääkallo)koulureppu selässään keikkuen. Voi minua... Itkeä tirautin hiljaa itsekseni myös silloin, kun esikoinen ekat "läget" tehtyään lauloi miehelle ja minulle uudesta aapisestaan aakkoslaulun. Nyyh.

Harrastustoimintaa lapsille olemme myös ehtineet puuhata. Kaksi vanhinta menee pelaamaan jalkapalloa (harkat maanantaisin ja torstaisin, esikoinen pääsi ihan joukkueeseen, keskimmäinen menee vielä jalkapallokouluun), nuorimman vien tiistaisin tanssitunnille ja itse käyn keskiviikkoisin joogassa. Menevät viikot mukavasti, kun on joka ilta jotain menoa :-P
Mies haluaisi isommille lapsille vielä jotain musiikkiin liittyvää, mutta saa kyllä sitten itse hoitaa lasten viemiset soittotunneille. Joka tapauksessahan hänen tehtäväkseen jää harrastustoimintoihin kuljettaminen ensi syksynä, kun minä lähden takaisin työelämään. Tanssinopettaja kun työskentelee iltapäivisin ja iltaisin. Toisaalta, sitä on turha murehtia ihan vielä.

Kerrostalosta omakotitaloon muuttaminen tuo mukanaan kaikenlaisia muutoksia. Portaita ei enää juurikaan tarvitse ravata, kun tullaan ulkoa sisälle. Se on hyvä. Omalla pihalla voi kirmata vaikka nakuna. Sekin on hyvä (etenkin lasten mielestä). Kavereita taas ei pihalta yhtä helposti löydy, ja se on vähän tylsää. Onneksi naapurustossa on paljon lapsia, joten paljon ehtii vielä tapahtua kaverisuhteiden osalta. Ja se on hyvä.
Jätteiden kierrätys on huomattavasti vaikeampaa nyt, kuin aikaisemmin. Paperinkeräys on n. sadan metrin päässä samoin kuin lasin- ja pienmetallinkeräyskin. Kartongin lähin keräyspaikka on n. 700 metrin päässä kaupan parkkiksella. Biojätteelle ostin viime viikolla kompostorin, kun en kestänyt ajatusta perunankuorista ja ruuantähteistä sekajätepussissa kaatopaikalla metaania tuottamassa. Ja vielä ennen keittiöremonttia pitää oikeasti improvisoida, mihin kaikki kierrätyskelpoinen jäte lajitellaan kuljetusta odottamaan.
Kierrätyksestä puheenollen varasin pöydän itselleni uudella itsepalvelukirppiksellä. Tavoitteena on päästä eroon hyväkuntoisista lasten-, äitiys- ja imetysvaatteista sekä käytöstä poistuneista naistenvaatteista (lähinnä siskon kaapeista) ja muista tavaroista. Äitinikin asiasta innoistui ja varasi oman pöydän. 25 vuoden aikana on tuota tavaraa tännekin kertynyt, ja siitä määrästä hän nyt on innokkaasti hankkiutumassa eroon. Hieman paremmalla tuurilla kuin minä, valitettavasti. Näyttäisi nimittäin siltä, että tavara kelpaa paremmin kuin vaatteet. Ihmettelen suuresti, miksi hyväkuntoiset lastenvaatteet eivät kenellekään kelpaa. Hinnan ei pitäisi olla ongelmana, kun esim. bodyjä myyn alle eurolla kappale. Äitiys- ja imetysvaatteiden osalta ymmärrän kyllä nihkeän kelpaamisen, kun suurin osa niistä on itsetehtyjä. No, onneksi on Fida ihan kirppiksen vieressä. Voin sinne kantaa myymättä jääneet vaatteet puolentoista viikon kuluttua, kun pöytävuokra loppuu.

Kaiken kaikkiaan fiilikset ovat kuitenkin korkealla. Nyt odotellaan, että vanhempani saavat rakennusprojektinsa kunnolla vauhtiin. Joka päivä yritämme lasten kanssa myös tutustua tämän uusivanhan asuinpaikkakuntamme leikkipuistotarjontaan. Sade hieman haittaa toimintaa, mutta onneksi vain hieman.  Kyllä se siitä, uskoisin. Eihän tässä olla asuttu kuin vasta reilu viikko.
(Ja tupareita ei muuten järjestetä ennen kuin tämä yhdessäasuminen päättyy. Epävirallisesti saa toki tulla kylään, vinkiksi vain ;) )