Tule joulu kultainen

Jouluaattoon on kuukausi. Jouluihmisenä olen siis auttamatta myöhässä. Jostain syystä tänä vuonna jouluun valmistautuminen on käynnistynyt vähän jähmeästi. Joululauluja olen toki kuunnellut, kynttilöitä polttanut (silloin kun lapset ovat tarpeeksi kaukana) ja pipareita syönyt, mutta siihen se on toistaiseksi jäänyt.

Nyt yritän tsempata itseäni siihen, että saan aikaiseksi aloittaa ensimmäiset jouluvalmistelut hakemalla varastosta jouluvalot ja kyntteliköt ja vielä saamalla ne ikkunoihin. Joulukorttejakin haluaisin jo kovasti suunnitella. Mutta kun kelit ovat mitä ovat, ei inspiraatiota oikein löydy. Ja onhan viralliseen pikkujouluun (ensimmäiseen adventtiin) vielä reilu viikko.

Yritän tänä vuonna lanseerata uuden tavan antaa joululahjoja. Kun lastenhuone on jo ääriään myöten täynnä tavaraa (meinasin kirjoittaa "rojua", mutta huomasin lapsukseni ajoissa), yritän saada läpi ehdotuksen, että jokainen antaisi vain yhden lahjan per antaja per lapsi. On selvää, että lahjojen määrä vähenisi, mutta se ei liene suurikaan vahinko. Ainakin, jos miettii, miten viime jouluna enemmän iloa tuli pakettien aukirepimisestä kuin itse lahjoista. Ja kun lahjojen antajia on kuitenkin lähemmäs kymmenen, ei kuitenkaan voida puhua mistään järin suuresta kadosta kuusen alla.

Minulla on yksi toivomus joulun suhteen. Toivon sen olevan rauhallinen ja rentouttava. Valkoisuus olisi iso plussa, mutta näillä leveysasteilla ei mitenkään itsestäänselvyys. Harmi sinänsä.