Tuli taas mieleen viime viikolla se aika, kun olin kolmessa eri työssä yhtä aikaa. Silloin aikoinaan (ts. ennen lapsia) aamut ja päivät toimin myyjänä isossa tavaratalossa ja iltaisin joko opetin balettia tai esiinnyin Kansallisteatterin lavalla. Joskus tein molemmat samana iltana. Kun nyt viikon elin samaa tahtia kuin silloin muinoin, tajusin, ettei se todellakaan sovi minulle - enää. Viime viikolla alle 12-tuntisia päiviä ei minulla ollut. Kotona kävin kirjaimellisesti vain nukkumassa. Ei tahdo vanha sellaista menoa enää jaksaa, ei.
Jotain hyvääkin tuossa viikossa oli: produktion uusintaesitys oli lauantaina, ja sitä harjoiteltiin joka ilta sillä viikolla. Esiintyminen on kivaa (vaikka en sitä enää haluakaan juuri julkisesti tehdä), ja vielä kivempaa se on silloin, kun siitä saa kaksi opintoviikkoa :) Opinnot etenevät siis hyvää vauhtia, ja vaikka suunnitelmiin kevään osalta tuli sellainen muutos, että osallistun vielä kahden viikon (eli 1,5 opintoviikon) teatterityön kurssille, olen hyvää vauhtia valmistumassa syksyllä, niinkuin ne suunnitelmat menivätkin.
Eilen oli sitten teoriassa kotikoulupäivä, käytännössä vapaapäivä. Mies kun oli ollut lasten kanssa lähestulkoon yksin koko viikon, aloitin päiväni "lapioimalla paskat ulos". Juu, viikkoon (itse asiassa ylikin) ei meillä ollut siivottu, ja asunto oli sen näköinen. Onneksi tuo oli edes pyykkihuollosta jotenkin huolehtinut. No, minä aamiaisen syötyäni ja Hesarin luettuani ryhdyin kuuraushommiin. Neljä tuntia siihen meni, kun verkkaiseen tahtiin paikkoja siivoilin, mutta kyllä tuli hyvä mieli. Illalla autoin lapsia lastenhuoneen raivauksessa, ja sekin sujui yllättävän joutuisasti. Nyt mahtuu taas kotona olemaan :)
Viikon rankka opiskeluputki tuntuu kehossa ja mielessä. Olo on yhtä jähmeä kuin öljyllä kovassa pakkasessa. Ehkä se tästä vetryy, kun ottaa iisisti. Tällä viikolla onkin huomattavasti rennompaa, kun koulua on vain tänään ja huomenna. Saa huilata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti