Tippa linssissä

Tänään oli lapsilla viimeinen päivispäivä. Seuraavan kerran aikataulutettua elämää eletään ensi syksynä, kun esikoinen menee eskariin. (Ja voi apua jo etukäteen: eskari alkaa _joka aamu_ klo 8. Miten me selvitään??)

Eilen kävimme lasten kanssa ostamassa keksipaketit molemmille ryhmille. Esikoinen halusi tarjota Tom&Jerry -keksejä, kuopus Carnevalin Aakkoskeksejä. Hoitajille valitsivat suurimman suklaarasian, mitä kaupassa oli: Fazerin Wiener Nougat -rasian. Aamulla askartelin yksinkertaisen kortin suklaan mukana annettavaksi.

Kun iltapäivällä hain lapset päiviksestä, oli molemmissa ryhmissä hoitajat (ja esikoisen ryhmässä myös päiviskaverit) askarrelleet lapsille kortit. Tippa linssissä niitä luin. Ja mitä hoitajien kanssa viimeisiä sanoja vaihdoin, oli heilläkin haikeat tunnelmat.

Lapset eivät olleet moksiskaan. Koska "äiti hei, voidaanhan me mennä joka päivä aidan taakse vilkuttelemaan kavereille". Niinpä.

Eikö jo riitä?

Vuoden vaihduttua medioissa on jälleen ruodittu imetystä. Valitettavasti lähinnä negatiivissävytteisesti. Harmi. Imetyksestä kun tiedetään, miksi se on tärkeää ja tarpeellista, mutta ei tiedetä läheskään niin hyvin, miten sen saa toimimaan. Myös silloin, jos tulee mutkia matkaan.

Pään avasivat Karjalainen ja Keskisuomalainen jutulla "Vauva ja nälkä on huono yhdistelmä". (Sanottakoon, että kuka tahansa ja nälkä on huono yhdistelmä. Minä ainakin olen nälissäni kuin ahteriin ammuttu nalle.) Harmi vain, että kyseisessä jutussa ei käynyt ilmi, miten äitejä oli ohjeistettu imetyksessä. Eikä edes sitä, oliko äideille kerrottu maidon riittämisen merkit. On niin helppo syyttää imetystä. Sehän ei näy eikä kuulu, eikä tuo rahaa kenenkään kassaan. Jutussa myös kehotetaan kääntymään ammattilaisten puoleen vertaistuen (joka voi pahimmillaan olla myös erittäin vaarallista!) sijasta. Eipä kuitenkaan kerrota, että lastenneuvoloissa työskentelevistä terveydenhoitajista vain 32%:lla on takanaan minimi-imetysohjauskoulutus (WHO:n 18 tunnin koulutus), lääkäreillä ei sitäkään. (Paljonpa auttaa, jos imuotetta tarkastava th istuu kirjoituspöydän takana ja sanoo, että ote näyttää hyvältä, vaikka äidillä rinnat ovat jo verillä. Esimerkiksi.) Lisäksi vastuu vieritettiin vapaaehtoistyötä tekevien vertaistukihenkilöiden niskoille, vaikka ihan aikuisten oikeesti vastuu kuuluu nimenomaan niille terveydenhuollon ammattilaisille, joiden pitäisi ohjata äitejä imetyksen alkuun. Saa vauvan kuivumaan myös pullolla: pitkät syöttövälit, että "vatsa saa levätä" ja himpun verran liian niukat korvikeannokset, niin eiköhän vauva silloinkin kuivahda. Lisäksi suurin osa sairaaloihin tuotuja ja tippaan laitettuja vauvoja on kuivunut ennemmin rs- ja rota-virusten takia, ei täysimetyksen takia.

Etelä-Saimaa ja MTV3 jatkavat imetysaiheen käsittelyä, tällä kertaa allergianäkökulmasta. On totta, että monesti vauvan poskien lehahtelut uusien ruoka-aineiden kohdalla ovat väliaikaisia ja vaarattomia. Mutta mikä ihme siinä on, että tässäkin jutussa vähätellään puolen vuoden täysimetyksen etuja? Olisi tavattoman mukava lukea itse ne tutkimukset, joihin professori Hannuksela nojaa sanoessaan, että täysimetyksen pituus ei saisi juurikaan ylittää neljää kuukautta, eikä ainakaan puolta vuotta.

Onkin tavattoman yllättävää, jos Suomen täysimetysluvut tällaisen julkisuuden jälkeen mihinkään nousevat. Lieneekin aivan mahdotonta suomalaisten naisten täysimettää suosituksenmukaiset puoli vuotta, vaikka mm. ruotsalaisilla, norjalaisilla ja yhdysvaltalaisilla naisilla ei asian suhteen ole ongelmia. Mikä lie meidän geeniperimässämme on vikana...

Huopikkaat, huopikkaat

Aivan mahtava päivä! Oltiin lasten kanssa ulkona yhteensä reilut viisi tuntia. Mikäs se on ollessa, kun on varusteet kunnossa :) Vauva nukkui liinassa lämpimässä takin alla ulkoilujen ajan. Minullakin oli mukavan lämmin, kun tajusin ottaa käyttöön siskoltani nelisen vuotta sitten lahjaksi saadut huopikkaat. Sanon vain, että huopikkaat rules!

Niin, keskimmäinen ei sitten sairastunutkaan, vaikka sitä vähän pelkäsinkin. No, niin hyvä tuuri meillä ei kuitenkaan ole, että terveinä pysyisimme: nyt minulla on nenä tukossa ja kurkku hieman kipeä. Eikös sitä sanota, että jos yhdelle tulee flunssa, se kiertää kaikki muutkin perheenjäsenet.

Hyvät uutiset ensin

Viikonloppu meni hienosti. Sekä meillä täällä kotona että esikoisella ja keskimmäisellä mummolassa. Lauantaina iltapäivällä sain tekstarin mummilta: "Ei saa soittaa sinnepäin. Teistä en tiedä. Hyvää kuuluu." En soitellut perään (eikä edes tehnyt mieli - hyi minua :) ).

Lauantaina illalla olo oli hieman epätodellinen. Koko ajan havahduin ihmettelemään hiljaisuutta ja sitä, pitäisikö isommat lapset jo kutsua ulkoa sisälle. Sitten aina muistin, että hehän ovatkin mummolassa yötä.

Tänään aamu meni rentoilun merkeissä. Ainakin minulla, sillä nousin sängystä hieman ennen puolta päivää. Mies oli huolehtinut aamulla vauvasta (mitä nyt tuonut tyypin viereeni ottamaan ammaa), joka oli kovasti yrittänyt herätä jo klo 6 ja myöhemmin klo 8. Kun sitten noin puolen päivän tietämillä avasin silmäni, vauva nukkui jo päikkäreitä vieressäni. Oli suoraan sanottuna levännyt olo.

Vähän heräämiseni jälkeen sain jälleen tekstarin mummilta: "Tulkaa valoisaan aikaan ja ottakaa videokamera mukaan." Niinpä lähdimme mummolaan päin melkein heti lounaan (minulle aamiainen :) ) jälkeen.

Kun pääsimme perille, esikoinen ylpeänä esitteli meille uudet luistimensa. Keskimmäiselle olin perjantaina pakannut mukaan esikoisen viimevuotiset harjoitusluistimet. Kauaa emme saaneet miehen kanssa olla sisällä, kun piti lähteä luistelemaan. Kävelimme läheiselle kentälle ja toden totta, sekä esikoinen että keskimmäinen luistelivat (ja siksi piti se kamerakin olla mukana). Keskimmäinen tosin vielä lähinnä käveli jäällä luistimet jalassa ja nojasi jääkiekkomailaan, mutta esikoinen meni jo eteenpäin ja ihan mukavalla vauhdilla. Aivan mahtavaa! Oli muuten hauska nähdä, miten innoissaan lapset olivat uudesta taidostaan :)

Mitä öihin tulee, niin nekin olivat menneet todella hyvin. Pappa oli nukkunut esikoisen ja keskimmäisen kanssa yläkerrassa. Esikoinen oli halunnut nukkua omassa sängyssään, mutta keskimmäinen nukkui papan vieressä. Aamulla olivat heränneet kukonlaulun aikaan ja ulos oli pitänyt päästä pian yhdeksän jälkeen. Ulkoilua oli tullut harrastettua noin kuukauden tarpeisiin, ainakin jos mummiin on uskominen ;) Ja kyllä, mummi ja pappa huolivat lapset toistekin yökylään :)

Mitä huonoihin uutisiin tulee, niin keskimmäiselle nousi illalla kuume. Onneksi vauvan flunssa on hyvää vauhtia paranemassa.

Joko ne nyt...?

Kerta se on ensimmäinenkin. Tuttu sananlasku monelle.

Meillä, viisi- ja kohta kolmevuotiaan sekä vauvan perheessä tapahtuu usein uusia asioita ensimmäistä kertaa. Tässä päivänä muutamana minä mm. vein auton autopesuun ensimmäistä kertaa elämässäni :) Samalla reissulla tankkasin - tosin toisen kerran elämäni aikana. Kaikkea sitä... ;)

Tämä viikonloppu on "ensimmäistä kertaa" -magneetti: esikoinen ja keskimmäinen ovat ensimmäistä kertaa mummolassa yökylässä ilman jompaa kumpaa vanhempaansa. Ja ikään kuin yksi yö ei olisi ollut tarpeeksi, he halusivat olla heti kaksi yötä! Esikoinen oli kovin huolissaan, kun vein heitä mummolaan, että varmasti lähden heti takaisin kotiin enkä vaan jää sinne. Tein, kuten esikoinen pyysi, ja lähtöhalien jälkeen huikkasin vielä mummille, että jos tulee tarvis, niin saa soittaa. Melko todennäköisesti eivät soita :)

Vauva koisaa kantoliinassa ja talo on muuten ihan hiljainen. Mieskin on erään työkaverinsa läksiäisissä ja tulee joskus yöllä kotiin. Minä käyn kohta kippaamassa vauvan sänkyyn ja sen jälkeen otan hyvän asennon sohvalla, herkuttelen kaakaolla, pipareilla ja Fazerin sinisellä, neulon ja katson samalla telkkaa. Siiderikin on jo jäähtymässä ;)

Voi vitsi, kun isommat lapset ovat poissa, voi huomenna olla vähän tylsää. Tai sitten ei.

Jos asiat vain voivat mennä pieleen

Miksi aina, kun kuvittelee, että hommat hoituvat liukkaasti, ne menevätkin päin pyppyä? Mikä kumma siinä on, että kun tulee se hyvänolon tunne, että elämä rullaa ja hymyilee, niin ähäkutti, matto vedetään jalkojen alta ja joku nauraa räkäisesti päälle?

Ensinnäkään missään apteekissa ei ole enää Infanrix-rokotetta. Eikä sitä saa tukustakaan, kun on menossa joku hiivatin tehdasvaihto. Vaihtoehdot alkavat käydä vähiin, jos edelleen mielin välttää elohopean tuikkaamista lasteni elimistöön.

Toisekseen, vauva on päivisin suht hyvinvoiva. Kuumetta ei ole nimeksikään, vaikka räkä vielä valuukin. Mutta mikä ihme laittaa vauvan parkumaan öisin niin, ettei rintakaan auta?? Olen niin tottunut viettämään yöni vaakatasossa (vaikka yksi osa minusta olisikin toisen ihmisen suussa), että itsensä ylöskampeaminen ja vauvan kanniskelu ympäriinsä pimeää asuntoa ei oikein luonnistu.

Kolmanneksi, kun olisi mahdollisuus saada omaa aikaa, sitä ei vain käytä hyväkseen. Tyhmä, tyhmä, tyhmä. Tiedän, pään hakkaaminen seinään ei auta sekään. Kokeiltu on.

Neljänneksi: olen tietokoneiden lumossa. No, se ei ole mikään uutinen sinänsä :) Olen opetellut pienimuotoista koodausta, ja html sekä php sujuvat hienosti. Nyt, kun haluaisin alkaa harrastaa DTP:tä (Desktop Publishing), ja menin ostamaan sitä varten mukavan softankin (eikä ollut edes kallis verrattuna moniin muihin - vai siinäkö on se syy?), niin sekin mättää.

Ai niin, suklaakin on loppu. Paska.

Sairaspäivä, toinen otto

Vuorokausi alkoi mukavasti, kun menin köhivän ja räkäisen vauvan viereen nukkumaan. Sääliksi käy pientä, kun päällä on aivot-valuvat-nenän-kautta-ulos -flunssa. Reppanalla on myös ollut hieman lämpöä ja tänään äidin syli ja kantoliina ovat olleet maailman parhaita paikkoja.

Minä itse olen jo ihan kunnossa, mutta keskimmäiselläkin nokka vuotaa. Esikoinen on elämänsä kunnossa ja tänään mm. vietti pihalla kymmenen asteen pakkasessa mukavan viisituntisen. Oli niin kivat leikit menossa, että sisälle syömään saaminen oli melkoisen vaikeaa. Veikkaan, että uni maistuu tänä yönä ;)

Jatkan sisar hento valkoisena oloa.

Pikkuinen kultakala lammessa ui

Vauva pääsi tänään ensimmäistä kertaa isoon altaaseen. Kävimme siis koko perhe uimassa. Vauva oli aluksi hieman ihmeissään, mutta ei mitenkään peloissaan. Siellä me terapia-altaassa polskimme sen 20 minuuttia, mikä on sopiva aika ekaksi kerraksi. Sitten lämpimän suihkun ja saunapiipahduksen kautta pukuhuoneeseen pukeutumaan ja ottamaan ammaa. Ja sen jälkeen maistuikin uni kantoliinassa. Mies jäi isompien lasten kanssa uimaan vielä tunniksi. Minä istuin uimahallin kahviossa, join mustaa limua ja neuloin :)

Miehellä oli tänä iltana jälleen iltamenoa. Ajattelin hyödyntää illan katsomalla elokuvan. Ajoimme uimahallilta kotiin videovuokraamon kautta, josta mukaan lähti säkki irtokarkkeja sekä DaVinci koodi. Kaikkia karkkeja en mitenkään saanut itseeni ahdettua hyvästä yrityksestä huolimatta, eikä leffailtakaan mennyt niin putkeen, kuin olisin toivonut. Leffa oli hyvä - etenkin kun kirjan lukemisesta on vierähtänyt reilu vuosi - mutta pätkittäin katsottuna se menetti intensiteettiään. Vauva kun hälyytti makkariin puolen tunnin välein. Kohta taas pitänee mennä, joten lopettelen tähän.

Luvassa talvi

Mikäli säätiedotuksiin on uskominen, talvi on vihdoinkin tulossa tänne etelään. Jipii jipii jipii! Ei enää kurahousuja, ei enää rapaisia rukkasia, ei enää pimeitä iltoja pihalla. Miten sitä osaakaan iloita asiasta, joka joskus teininä ei tuntunut niin kivalta. Etenkin, kun lukioaikoina luokat olivat aina ihan jäässä ja ikkunoista kävi kylmä viima. (Ja nyt, kun muisteloihin päästiin ;), muistan, miten tappelimme siirrettävästä sähköpatterista, jonka "puolien" väliin sai varpaat tungettua lämpimään. Yleensä se oli minulla, koska istuin vetoisen ikkunan vieressä :) )

Ibuprofeeni on muuten tosi kiva aine: se pitää kuumeen alhaalla ja pääkivun loitolla. Mikä lie tauti minullakin, kun nuhaa ei nimeksikään. Vain outo, häilyvä kuume, palan tunne kurkussa, takaraivossa jyskyttävä päänsärky ja kipeät lihakset. Kuin tilauksesta vauvakin on oudon kräntty. Kitisee asennossa kuin asennossa (lukuunottamatta hoitopöydällä makoilua ilman vaippaa, kun suihkuverhoissa on kivoja kuvia katseltavana ja varpaista voi pitää kiinni, mutta ei häntä voi pitää hoitopöydällä makoilemassa koko aikaa), eikä juuri nyt ole tarpeeksi voimia kantaa tyyppiä koko aikaa liinassa - kun siinäkin ollessa hän kitisee, jos olen hetkenkin paikoillani.

Onneksi kohta alkaa viikonloppu ja mieskin on silloin kotona. Tosin huomiselle olisi skedjuloitu yhden kaverinsa 30-synttärit...

Piikittelyä

Vauvan 4kk-neuvola-aika lähestyy. Edellisellä kerralla jätettiin rokotus väliin, kun halusin ottaa selvää nykyisen rokotusohjelman mukaisesta Pentavac-rokotteesta. Hieman mietityttää se, että tuossa tulee taudinaiheuttajat viiteen eri tautiin yhdellä kertaa.

Esikoisen kanssa mentiin "virran mukana", mitä rokotuksiin tulee. Tai no, silloinkin piti vähän säveltää, kun en halunnut antaa silloista pdt-rokotetta vaan sen soluttoman, jossa ei ole eläviä (hinkuyskä) soluja eikä elohopeaa. Joka elimistöön joutuessaan on myrkky. Vaikka on se muutenkin. Niinpä meille neuvolalääkäri kirjoitti tunnollisesti reseptin Infanrix-rokotteelle, joka annettiin tuon tavallisen pdt-rokotteen sijaan. Piikitysaikataulussa sitten kyllä pysyttiin, ja olihan se lohdutonta kuunnella vauvan itkua, kun yhdellä käynnillä annettiin kaksikin piikkiä. Eri kankkuihin tosin.

Keskimmäisen kanssa olin vieläkin valistuneempi. Niinpä synnärillä kielsin antamasta tubi-rokotetta, kun valmiste oli vaihtunut tanskalaiseen, jolla ei edes ollut myyntilupaa Suomessa, ja josta olin kuullut ikäviä huhuja. Muutenkin keskimmäisen rokotusohjelmaa hieman kevennettiin. Hänkin sai luonnollisesti tuon Infanrixin, mutta aikataulua höllättiin niin, että yhdellä käynnillä annettiin vain yksi piikki. No, hän ei ollut siitä moksiskaan. Se viimeisin Infanrix (tehoste) on hänellä muuten vuorossa 3v-neuvolassa, kun onnistuneesti menin hukkaamaan sitä varten kirjoitetun reseptin, ja vasta nyt muistin pyytää uuden.

Tämän kolmannen kanssa rokotusohjelma on kokenut täydellisen mullistuksen. Aikaisempien noin kymmenen piikin sijaan vauvoja piikitetään vain viisi kertaa. Kerralla tosiaan tulee useammankin tartuntataudin systeemit elimistöön: kurkkumätä, jäykkäkouristus ja hinkuyskä (se vanha pdt, joka tässä valmisteessa vastaa tuota Infanrix-valmistetta), Hib (aivokalvontulehdusta aiheuttavaa influenssabakteeria vastaan) ja polio. Tämä viitosrokote pistetään kolme kertaa, sen lisäksi kerran annetaan ns. MPR-rokote (tuhka-, vihurirokko ja sikotauti - nuo vanhat lastentaudit, jotka minäkin olen aikoinaan sairastanut ja melko perusteellisesti, jos äitini puheita on uskominen) ja kerran tehoste kurkkumätää, jäykkäkouristusta ja hinkuyskää vastaan.

Onhan se hyvä, että vauva saa vähemmän piikkejä. Ja onhan se hyvä, että rokotetaan (joidenkin mielestä, joidenkin mielestä ei). Mutta asia, joka minua epäilyttää  - tuon jättisatsin lisäksi - on se, että tuossa Pentavacissa voi edelleen olla pieniä määriä elohopeaa, pakkausselosteessa tiomersaalia. Luonnollisesti mietin nyt, haluanko tieten tahtoen antaa truutata omaan lapseeni myrkkyä suoraan lihakseen. Enpä taida.

Wikipedian mukaan tosin vauvan ensisijainen tiomersaalinlähde on tämän oma äiti. Minulla tosin ei ole amalgaamipaikkoja hampaissa, en syö kalaa juurikaan enkä ole saanut Rho D -immunoglobuliinia. Mitenköhän tuo tiomersaalipitoisuus periytyy? (Nimim. äidillä suu täynnä paikkoja - anteeksi äiti :) )

Vauvallekin on Infanrix-resepti odottamassa. Ongelma syntyy, kun nyt näyttäisi siltä, että a) Infanrixiä voi olla vaikea saada ja b) erikseen annettavan Hib-rokotteen kanssa voi olla sama homma.

Tutkimukset jatkuvat. Täydellinen rokottamattomuus ei meillä ole vaihtoehto.