Viimeinen rutistus ennen lomaa

Täällä vielä valvon, vaikka oikeasti pitäisi jo olla nukkumassa. Kohta menen, lupaan :)

Päivällä tuli taas ommeltua hieman, joten erittäin syyllisenä tulin koneelle heti, kun lasten hengitys muuttui makkarissa unensyväksi. Ja nyt on opinnäyte kirjoitettu. Valmishan se ei vielä ole, ihan varmasti siinä on paljon viilattavaa, mutta ne viilaukset jäävät elokuulle. Huomenna - siis aamulla herättyäni - laitan tekeleeni ohjaavalle opettajalle kommentoitavaksi. Tai voi olla, että sitä ennen tulostan koko roskan ja luen kynän kanssa läpi. No, ehkä luen, ehkä en ;)

P.S. Autotallissa majailee uusi auto. Sillä on kiva ajella, vaikka se onkin maasturi *hui* :)

Rade

Eilen illalla myöhään ihmettelin, oliko todella niin, että seuraava neuvolakäynti sovittiin lomien jälkeiselle ajalle. Vilkaisu kalenteriin tuotti tulosta. Seuraava neuvolakäynti oli sovittu viime viikolle. Voi rähmä!

Ilmeisesti raskaus on siinä vaiheessa, että rade (=raskausdementia) alkaa jyllätä voimallisemmin. Ihan samoin kävi nimittäin myös kuopusta odottaessa.

Eipä tuo väliinjäänyt neuvolakäynti suuremmin haittaa, vaikka olisikin ollut lääkärikeikka. Olen omalla kohdallani pitänyt tuota keskiraskauden lääkärikertaa turhana, ja viime raskaudessa sen jätinkin käymättä. Terveydenhoitajan vastaanotolla olisikin kyllä voinutkin käydä, lähinnä mittauttamassa verenpaineen ja hemoglobiinin.

Nyt täytyy ilmeisesti tehdä vanhanaikainen, eli kirjoittaa iso lappu jollekin näkyvälle paikalle, että muistan soittaa neuvolaan ja varata uuden ajan. Lappuun voisin myös lisätä muistutuksen varata esikoiselle tukanleikkuu. Ja ihan varmasti oli vielä jotain, mitä pitää muistaa, mutta olen jo unohtanut...

Vinkki

Mies on tänään työmatkalla Tukholmassa ja auto minulla kotona, joten käytin tilaisuutta heti hyväkseni. Siivosin auton. Edellisestä kerrasta olikin ihan liian pitkä aika.

Sanon vain, että ne kosteutetut vauvan puhdistuspyyhkeet ovat erinomaisia myös auton muoviosien puhdistamiseen. Etenkin, jos ovat tuoksuttomia. Puhdasta tulee pyyhkäisyllä :) Vauvalle en niitä olekaan käyttänyt, mutta auton puhdistukseen ne todellakin sopivat loistavasti.

Kyllä tapahtuu!

Tänä aamuna, juuri ennen kuin lähti viemään lapsia päiväkotiin, mies ilmoitti ostaneensa eilen auton. Onnittelin häntä sydämellisesti ja samalla mietin hiljaa mielessäni, mihin seinään rasti nyt piirretään ;) Enää muutama pikku juttu (kuten lainan nostaminen pankista ja auton maksaminen), ja saamme auton käyttöömme. Taisi mies tyytyä toiseksi parhaaseen. Land Cruiseria kun ei saanut (edes lupaa hankkia), niin osti Hondan maasturin. Sillä minäkin ajoin pari viikonloppua sitten, ja ihan kelvolliseksi totesin - vaikka en näekään peruuttaa. Jees juttu. Etenkin esikoinen oli innoissaan, ja kovasti kyseli, milloin auto tulee meille. Toiveita on saada kaara käyttöön tämän viikon lopulla.

Eilen varasin meille ensimmäisen kesälomamatkan. Suuntaamme ensi viikon alussa kolmeksi päiväksi Ahvenanmaalle mökkilomalle. Mökin lisäksi varasin meille myös auto- ja kansipaikat Punaiselta laivalta. Ensin olimme ajatelleet matkustaa Ahvenanmaalle pienillä saaristolautoilla, mutta koska niiden aikataulujen yms. sumpliminen osoittautui yllättävän monimutkaiseksi, päädyin tällaiseen helppoon vaihtoehtoon. Enpä olekaan laivalla mennyt noin viiteen vuoteen :) Myös lapsille tämä on ensimmäinen laivareissu. Pallomerta odottavat molemmat jo innolla :)

Tuntuu, että kuukauden mittainen kesäloma on liian lyhyt. On liikaa tekemistä :-/ Miehen Ameriikan kaveri tulee käymään parin viikon kuluttua, ja se aika hengataan kaupungissa. Taidetaan kiertää Linnanmäet, Korkeasaaret ja Suomenlinnat silloin. Sitten on serkun häät Tampereella, omat synttärit (vaikka niitä tuskin kukaan muistaa, eikä niitä ole tarkoituskaan juhlia) ja mökilläkin, siellä Kutemajärvellä, olisi kiva ehtiä käymään (ja samalla reissulla myös Mikkelin Visulahdessa - lasten toive). No, katsotaan, miten aikataulut sumpliutuvat. Pieni pessimisti isäni sanoin minussa hokee: "Talvea kohti mennään, päivät ovat lyhenemään päin." Ja toisaalta loma on vielä edessä, mutta osaako siitä edes iloita?

Ainoa, mikä ei tapahdu, on opinnäyte. Käsittämätöntä, miten ei yhtään nappaa sitä kirjoittaa. Tämä viikko olisi aikaa, ja sitten elokuussa kaksi ekaa viikkoa. Apua!

 

Joka ilta kun lamppu sammuu...

Äitiharjoittelija kirjoitti osuvasti lasten nukkumaanmenosta. Samoin kuin hänkin, minäkin haluaisin sellaiset lapset, jotka nukahtaisivat ilman nukuttamista. Halut ne on hiirelläkin.

Sekä minun että miehen suvussa on niitä, jotka ovat vain nukahtaneet ajasta ja paikasta riippumatta. Siskollani oli tapana hävitä, ja kun häntä sitten etsittiin, hän koisasi tyytyväisenä omassa sängyssään. Miehen velikin tuppasi välillä katoamaan, ja kun sitten löydettiin, oli nukahtanut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, joista mainittakoon mm. vaatekaappi ja haravoitu lehtikasa. Ja sitten on niitä, jotka eivät nukahtaneet kuin nuijan avulla. Minä esimerkiksi.

Ennen päiväkotielämää meillä oli hyvin selkeät rutiinit: lapset vietiin sänkyyn silloin, kun olivat väsyneitä, ja hienosti nukahtivat saman tien. Nukkumaanmenoaika vaihteli virkeystason mukaan. Toisinaan talo hiljeni jo puoli kahdeksalta, toisinaan vasta iltakymmenen jälkeen. Kun ei aamulla tarvinnut herätä tietyllä kellonlyömällä (ja kukonlaulun aikaan), niin mitä sitä nukkumaan väkisin ja liian aikaisin. Päiväkotielämän alettua oli pakko alkaa katsoa nukkumaanmenoaikaa kellosta. Tavoitteena on edelleen, että kahdeksalta syödään iltapalaa, ja varttia vaille yhdeksän ollaan sängyssä ja valmiina lukemaan iltasatu. Nukkumatin maahan olisi siten tarkoitus päästä lähtemään yhdeksän aikaan viimeistään. Hyvin harvoina iltoina tavoitteeseen päästään. Etenkin näin valoisaan aikaan tuntuu lähes mahdottomalta saada lapset peiteltyä ja suukoteltua unille yhdeksäksi. Lähes poikkeuksetta kuopus simahtaa vasta puoli kymmenen ja kymmenen välillä. Väkisinkin yrittää pitää silmiä auki. Esikoisella on tapana suhistella. Sitä näköjään tekee mitä vain, ettei vain nukahtaisi.

Olisi niin paljon helpompaa vain antaa vuorokausirytmin kulkea omia teitään kellosta välittämättä. Mutta kun aamulla herätys on viimeistään puoli kahdeksalta, tuo ideaali ei vain onnistu. Tai onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka, mutta rasittavaksi se käy silloin, kun muksut aloittavat hermoja raastavan kitinän jo ennen kuin ovat silmänsä uuteen aamuun aukaisseet.

Minä en kaipaa imettäjää, mutta nukuttaja - vaikka vain osa-aikainen - kyllä saisi paikan.

 

Juhannuksesta selvitty

Noin tunti sitten tultiin kotiin juhannuksen vietosta. Kuopus kannettiin nukkuvana autosta sänkyyn, esikoinen halusi iltapalan ennen kuin meni nukkumaan. Huomenna alkaa viimeinen viikko töitä/koulua/päiväkotia ennen kuukauden lomaa. Mahtavaa!

Juhannus sujui erittäin leppoisissa merkeissä. Olimme keskenämme, mitä nyt iso-vaari oli luonnollisesti mukana, kun hänen luonaan jussia vietimme. Oli oikea lapsiperheen juhannus: hiekkarannalla seurattiin lasten leikkejä ja kuukahdettiin kaikki iltakymmenen aikoihin untenmaille. Se siitä riehakkuudesta tällä kertaa - onneksi. Hieman tosin tällaista araknofoobikkoa häiritsi nähdä niin paljon hämähäkkejä sisällä. Pääsin jopa (vaikken mitenkään hinkunut) seuraamaan kahden lukin parittelua. Tai kuvittelin niiden parittelevan, eivät ne ainakaan toisiaan syöneet. Oli mukavaa mennä nukkumaan sänkyyn, jonka vieressä seinällä tuo romanttinen kohtaus oli käyty...

Tähän loppuun paljon kehuja: mies oli anopin (joka tuli jussin viettoon vasta lauantai-iltana työmatkalta) kanssa sopinut hoitavansa ruuat. Oli muuten aivan mahtavaa, kun joku toinen kokkasi ja huolehti ruuan pöytään pyytämättä. Sen lisäksi (!) mies myös oli se, joka hääräsi lasten kanssa paljon. Minä sain lähinnä istua ja lukea/virkata. Kyllä on mahtavan levännyt olo tämän viikonlopun jäljiltä :) Kyllä mulla on ihana mies *sydäin* :) Onpa ihanaa, kun on kesä :) Ei muuta kuin tulevaa kesälomaa suunnittelemaan... ;)

 

Kyllä äiti tietää/osaa/pystyy/viitsii...

Kaisan kirjoituksen innoittamana aloin miettiä, miten perhettä johdetaan. Ja kuka sitä johtaa. Nimittäin silloin, kun perhe koostuu kahdesta tai useammasta aikuisesta, tuo johtaminen sujuu usein yhteistuumin: asioista keskustellaan, ja päätetään tehdä sitten niin, että kaikki tuntuvat voittavan. Mitä enemmän perheessä on "polvenkorkuisia"* tai sitä vähän vanhempia, sitä vaikeampaa - tai ei vaikeampaa vaan aikaa vievempää ja työläämpää, eli toisaalta aikuisen mielestä kait sitten vaikeampaa - asioista on keskustellen päätyä kaikkia miellyttävään päätökseen.

Monesti meillä ainakin myös mies heittäytyy tuollaiseksi polvenkorkuiseksi, kun tulee joistain koko perhettä koskevista pienistä päätöksistä kyse. Esimerkiksi: missä vietetään juhannus, tai mitä tehdään kesälomalla, tai kuka lähtee lasten kanssa viikonloppuna pihalle ennen kuin nämä riehunnallaan pistävät koko paikan sileäksi, tai kuka tekee ruuan. Onhan näitä. Silloin kehiin astuu Äiti. Tuo kaikkivoipa, kaiken tietävä ja osaava, aivan verraton yli-ihminen, joka ratkaisee asian kuin asian. Äiti kertoo, missä vietetään juhannus. Äiti laatii kesälomasuunnitelmat ja huolehtii niiden toteuttamisesta. Äiti joko määrää miehen lasten kanssa pihalle tai lähtee itse (usein kiukusta puhisten, kun ei mies itse tajua lähteä). Äiti tekee ruuan, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla nälkään. Kyllä äiti osaa ja tietää. Jaksamisesta ei kukaan sitten olekaan kysynyt...

On muuten aika rasittavaa olla koko ajan pomona. Olisi joskus ihanaa, että Joku Muu hoitaisi kaikki tuollaiset rutiinit ja suunnittelut, ja äitikin saisi vain olla ja kulkea mukana. Toisaalta, tuntuu, että tässä perheessä mitään ei tapahdu, ellei äiti ota ohjia käsiinsä ja luotsaa koko helahoitoa läpi arjen ristiaallokon. Kuka siis sanoikaan, ettei kotiäitiys ole oikeaa työtä? Hitsi vie, kun tuntuu, että kotiäidin (tai äidin yleensä) pesti on verrattavissa Nokian pääjohtajan virkaan vastuineen kaikkineen. Kannattaa opetella delegoimaan ;)

P.S. Kävin juuri virkistäytymässä. Rahaa paloi 120e. Tosin ei tuhkana tuuleen, vaan käytetty raha palautuu takaisin erittäin käyttökelpoisina hyödykkeinä. Aivan oikein, piipahdin Eurokankaassa :)

* Polvenkorkuisilla en tarkoita vauvoja, sillä niiden kanssa hommien tekeminen ja yleensäkin oleminen on kuin ei olisikaan. Tarkoitan taaperoita ja leikki-ikäisiä, minä itte -kautta eläviä ja niitä, joilla on päiviä, jolloin mikään ei ole hyvin.

Surrurrur

Kun en kerran opinnäytettä saa kirjoitettua, niin ommellaan sitten ;)

Tänään tein jämäkankaista lapsille t-paidat. Tuli muuten hienot, vaikka itse sanonkin! Toiset paidat ovat jo tuossa odottelemassa, mutta vasta leikattuina kappaleina. Täytyy ommella lisää illalla, kun talo vähän hiljenee.

Sain ompelurauhaa olemalla tyranni: ulos ei lähdetä, ennen kuin lastenhuone on niin siisti, että siellä mahtuu kävelemään. Paitojen ompeluun meni noin kolme tuntia, ja saman verran meni tuon lastenhuoneen siivoamiseen. Sitten tein ruuan, ja nyt nuo äidin enkelit koisaavat päiväunia. Jo toista tuntia! Kun heräävät, syödään välipala ja painutaan pihalle. Pihalla ei tänään aamupäivällä olisikaan ollut mukava olla, kun kaksi nuorta kaveria Huollosta oli tuolla lapioimassa hiekkaa. Pölinä oli aika tavatonta, ja sitä oli paras katsella neljännen kerroksen ikkunoista. Nyt leikkialuekin alkaa olla mukavan siisti, ja sitä voi melkein kehua tänä iltana taloyhtiön hallituksen kokouksessa. Vaikka aikataulu vähän mättikin (ja vaikka rehellisesti sanottuna olisin itse tehnyt työn paljon paremmin ja nopeammin ;D ).

Taidan käydä pikasuihkussa ennen kuin nuo villikot heräävät. Sitten niitä ei  nimittäin enää pidättele mikään.

 

Kesälomaa odotellessa

Enää vajaat pari viikkoa kesälomaan. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, kun mies ei iltaisinkaan malta pitää näppejään irti työasioista *huoh* Lapset ovat taas tänään kotona, kun esikoisella todettiin eilen sairaalan tutkimuksissa korvatulehdus ja tänä aamuna hän heräsi viideltä (!) ja valitti kipeää korvaansa. En siis tänäänkään tule kirjoittamaan riviäkään opinnäytettä. Eilen olisin voinut, mutta oli pakko ommella muutama vaatekappale lisää (tiedän, tyhmä minä, ja hakkaankin päätäni tästä syystä seinään jatkuvasti). Olen taatusti loman tarpeessa - en vain tiedä, onko tarvetta perhelomalle vai omalle lomalle mallia "autio saari"...

Juhannus vietetään jälleen Inkoossa. Toivottavasti ei tule samanlaista, kuin viime vuonna.

Ai niin, piharemontti alkaa olla loppusuoralla. Jo oli aikakin. Luvatut maksimi 10 päivää on ylitetty jo noin viidellä, ja vaikka pelit ja vehkeet on kyllä pihalla jo paikoillaan, niin rakennusjätettä, kivi- ja maakasoja yms. on pitkin poikin. Kiva siellä on lasten leikkiä...

Mies oli lauantaina ystävänsä varpajaisissa (saivat toisen pojan) ja sunnuntai kuluikin sitten niissä merkeissä. Olin hieman vihainen. Eilen illalla oli jälleen jotkut työpaikan pippalot, ja myöhäiseksi menivät nekin. Sanon suoraan, etten kyllä ala, jos kesäloma menee samoissa merkeissä - edes osittain. Minäkin haluan lomailla!

 

Hellettä piisaa

En minä valita, mutta vähän ottaa tämä helleaalto päähän. Ei suinkaan kuumuuden takia (vaikka sisällä onkin noin 5 astetta kuumempaa kuin ulkona), vaan siksi, että minulla ei ole mitään päällepantavaa. No, näin kotioloissa ja sisällä se ei haittaa, mutta ulkonakin olisi käytävä aina välillä. Enpä ole kertaakaan aikaisemmin ollut näin raskaana tähän aikaan vuodesta, joten kesäisiä äitiysvaatteita en ole kaivannut. Nyt kaipaan.

En todellakaan ole valmis maksamaan hunajaa yhdestä kesäisestä vaatekappaleesta, joka on raskauden ajalle suunniteltu. Sen sijaan käytin torstaina suunnilleen saman määrän rahaa kangaskaupassa. Sanon suoraan, että Petikon Eurokangas on ihana paikka! Olin kuin lapsi karkkikaupassa :) Rahaa meni vajaat kahdeksan kymppiä, ja nyt jo olen kahta äitiysmekkoa/hametta rikkaampi. Okei, hellemekoksi aikomani vaatekappale on kovin yöpaidan oloinen (punavalkoinen pallotrikoo), joten se päällä en todennäköisesti suuntaa mökkipihaa kauemmaksi, mutta toinen tekeleeni, vaaleansininen puolihame, on jo oikein edustava. Pallotrikoomekon tekemiseen meni noin 3 tuntia, ja saman verran tuon puolihameen tekemiseen. Ja kivaa oli :) Kummitytölle ostin myös mekkokankaan, ja soma n. 86-senttinen kesämekko vartoo silitystä ja paketointia - tänään on kummilikan 1v-synttärit.

Muistin oikein: ompelemiseen tulee himo. Nyt en muuta tekisi kuin ompelisi. Kaivoin kangaspinojani, ja sieltä löytyi pari oikein kivaa kesäkangasta. Toista on niin vähän, että siitä täytyy tehdä toiselle lapselle kesäpaita, mutta toisesta saan tehtyä oikein kauniin mekon heinäkuussa tanssittaviin serkun häihin. Kangas on jo leikattuna ja odottaa ompelemista. Käyn sen kimppuun heti, kun saan tänä iltana lapset nukkumaan :) Mahtavat naapurit ihmetellä ompelukoneen ruksutusta yömyöhään...

Täytyy ilmeisesti huomenna kurvata jälleen Eurokankaaseen. Olen tässä ommellessani keksinyt, mitä kaikkea vielä haluaisin ommella. Kangas vain tuppaa loppumaan, eikä noista tilkuista mitään mammavaatteita väsätä. Oi, olisipa jo maanantai ;)