Lisää lapsia

Heh, pelästytinkö? ;)

Meille ei ole tulossa lisää lapsia (vielä ainakaan), mutta ihan huvikseni tein testin, joka vinkkaa tulevan lapsen sukupuolesta. (Hesarissa oli asiasta juttua muistaakseni pari päivää sitten.)

Testin mukaan:

"Out of ten possible categories, your score put you in Category 4.

Of all the women who have taken this test so far, 20% have had scores that put them in Category 4.

Of those women, 45% of them have conceived and given birth to boys, and 55% have conceived and given birth to girls.

So for you we would predict, if you become pregnant within the next 4 - 5 weeks, you would be 55% likely to conceive a girl and 45% likely to conceive a boy."

Mielenkiintoista :)

Tätä päivää en kaipaa

Huoh. Eikä tänään ole edes maanantai.

Aamulla ensimmäinen ikävä ylläri: ampiaispesä parvekkeen katossa. Parvekkeen ovi on pysynyt koko päivän visusti kiinni, ja ilma sisällä on sen mukainen.

Päivällä toinen ikävä ylläri: pesukone hajosi. Eikä ole kuin muutama koneellinen pestävää pyykkiä. Hieman lohduttaa se, että pyykkitupa on käytettävissä - vaikka pyykin raahaaminen sinne ja takaisin ei juuri houkuta.

Noiden lisäksi vauva on kitissyt koko päivän, ja esikoinen ja keskimmäinen olleet tavallista rasittavampia pyörremyrskyjä. Onnistuivat mm. hajottamaan potkulautansa tuosta noin vain.

Pisteenä i:in päällä mies on vieläkin töissä. Ja minä olen odottanut jo ainakin viikon pääseväni kangaskauppaan _ihan yksin. Haaveeksi jää tänäänkin, kun kauppa menee vartin kuluttua kiinni.

Jotain hyvääkin sentään: välipalaksi söin pussillisen Pollyjä. Vaatimattomat 220g (ja n. 1000kCal). Äsken otin raparperipiirakan (ihan yksin leivottu!) uunista ja pitihän sitä myös maistaa. Ja iltaa varten jääkaapissa odottaa siideri - ai niin, ja amme on pesty, jos mielin kaiken tämän schaissen jälkeen vaahtokylpyyn. Kunhan talo hiljenee ensin.

Viikonloppu tulee, olenko valmis

Tämä alkava viikonloppu vietetäänkin yksilapsisena. Esikoinen ja keskimmäinen lähtivät mummin ja papan kanssa viikonlopuksi mökille Kutemajärven rannalle. Voi sitä onnea ja iloa, kun papan auto mummolan pihalta tänään iltapäivällä starttasi kohti Etelä-Savoa! Minä jäin pihalle vilkuttamaan (vauva rinnalla), ja taisipa siinä yksi pieni kyynelkin vierähtää poskipäälle. (Ilostako? No comment.) Sitten hyppäsin minäkin autoon ja huristin takaisin kotiin. Hiljaiseen kotiin, jos saan tunnustaa.

Mies kyseli, mitä haluaisin viikonloppuna tehdä. Tiesin heti, mitä en ainakaan halua tehdä: ruokaa. Minä pärjään vallan mainiosti ilman minkään valtakunnan lämmintä ateriaa. Ja nyt, kun ei ole muita suita ruokittavana kuin vauvan, minun ei tarvitse seistä ensin jääkaapin edessä miettimässä, mitä ruokaa tekisin ja sen jälkeen hellan edessä valitsemaani ruokaa hämmentämässä. Oi tätä onnea ja autuutta!! :)

Vaikka ruuanlaitto jääkin pois ohjelmasta, lista tehtävistä hommista on silti kunnioitettavan pitkä. Ajattelin pestä ikkunat. Siihen menee n. 20min per huone, eli keksi- ja suklaatauon kanssa noin puolitoista tuntia. Pyykkiä pitää pestä. Varastonkin voisi siivota. Ja koitan vielä ehtiä ommellakin. Imetysmekko ja -paita ovat odottamassa, samoin kuin juhlamekko yksiin häihin kuun lopulla. Sitten haluan virkata. Juuri niin, päädyin sitten kuitenkin virkkaamaan itselleni pitsiponchon, ja yritän saada sen valmiiksi noihin edellämainittuihin häihin. Alku ainakin näyttää hyvältä :)

Ei miehenkään tarvitse toimetonna tätä viikonloppua viettää. Hän otti hommakseen maalata lastenhuoneeseen liitutaulun sekä vahvistaa reilu vuosi sitten maalattuja magneettiraitoja. Lisäksi huoneessa pitää suorittaa kevyttä paikkamaalausta, jotta kynänjäljet seinistä saadaan piiloon...

Voisimme myös käydä ostoksilla. Parveke kaipaa edelleen verhoja blokkaamaan pahinta kuumuutta pois. Vauvan kanssa ostoksilla oleminen on kuin olisi yksin reissussa - siis erittäin vaivatonta. Lisäksi kaupoissa usein on ilmastointi, jolloinka rahan tuhlaaminen hakkaa kuus-nolla tämän +28 asteen saunan. Läpivedolla.

Illalla kahdeksan aikaan tuli tekstari mummilta: retkue oli päässyt perille ja lapset olivat paraikaa uimassa. Järvivesi on kuulemma mukavat 23 plusastetta. Kelpaa siinä uida - minäkin voisin :) Laitoin vastauksena tsemppausviestin ja toivottelin hyviä viikonloppuja. Lupasin olla soittelematta perään. En usko kokevani siihen mitään tarvetta :)

Tunnustan kuitenkin olevani hieman kade omille lapsilleni: minustakin olisi mukava olla mökillä mummin/äidin hemmoteltavana ;)

Apua pyytää hän

Neulekärpänen on jälleen puraissut (tai purema on aktivoitunut, miten vain), ja puikot kilkattavat joka päivä. Myös pihalla, jos vauva sattuu nukkumaan. Innostuksen vauhdittamana sain kokoamista vaille valmiiksi yhden neuletakin ja nyt olisi suunnitelmissa ystävän häihin omaa juhla-asuani täydentämään (ja imetystä peittämään) pitsineuleponcho.

Meni vain sormi suuhun. Mistä kummasta löydän kivan ohjeen? Langan paksuus voisi olla jotain sellaista, että sen voisi neuloa 2,5-3 puikoilla. Pitsineule voisi olla ei kamalan paljastavaa mutta ei myöskään kovin peittävää. Ja aika helppokin kuvio, sillä häät ovat kuun lopulla.

Omat lehdet olen selannut jo useampaan kertaan (ja löysinkin yhden kivan, mutta virkatun ponchon ohjeen, eikä virkkaaminen juuri nyt oikein nappaa) eikä netissä ole aikaa roikkua senkään vertaa, että googlettamalla olisi edes mahdollisuuksia löytää mitään kivaa ohjetta.

Jos tätä blogia lukee joku käsityöihminen, joka sattuu tietämään jonkun hyvän ohjeen, pyydän nöyrimmästi: linkki kommenttilootaan, pliis. *katsoo anovasti ja räpsyttelee ripsiään*

Pihatalkoissa

Taloyhtiössä oli tänään pihatalkoot. Koska olen hallituksen jäsen, olin jo senkin puolesta velvoitettu osallistumaan talkoisiin. Olisin toki osallistunut muutenkin - esikoista ja keskimmäistä ei olisi talkoista pitänyt poissa mikään.

Normaalisti talkoisiin on osallistunut kourallinen ihmisiä. Tällä kertaa oli toisin. Pihalla hääräsi yhteensä noin kolmisenkymmentä aikuista ja siihen vielä kaikki lapset päälle. "Vauvallisia" kaikista oli itseni lisäksi neljä muuta. Ja silloin, kun vauvat eivät nukkuneet vaunuissa, he keikkuivat mukana joko kantoliinoissa tai rintarepuissa. Ohimennen satuin kuulemaan kolmen vauvallisen keskustelusta pätkän. Hymyilin sisäisesti, kun heillä tuli puhetta kestovaipoista (kaikki käyttivät vauvoillaan niitä) ja kantoliinoista. En vain voi sille mitään, että ne "hörhöjutut", jotka ovat itsellenikin kolahtaneet, saavat hymyn naamalleni etenkin silloin, kun kuulen muidenkin niihin hurahtaneen :)

Talkoiden ohjelma oli rennon letkeä ja tällaiseen helteiseen kesäkuun iltaan juuri passeli: pientä siivousta sekä hiekkalaatikon hiekkojen vaihtaminen. Naiset hoitivat ensimmäisen ja miehet jälkimmäisen. Nyt on suurin osa hiekkalaatikon vanhasta hiekasta siroteltu ja levitelty pitkin pihan nurmikoita. Huomenna aamulla tulee laatikkoon uusi kuorma hiekkaa, joka toivonmukaan ei sisällä yhtä paljon käpyjä, neulasia, karkkipapereita, rautanauloja, rakennusjätettä ja muuta ei-hiekkaa kuin tänään laatikosta tyhjennetty tavara. Ja toivon myös, että huomenna tilalle tuotavaa hiekkaa on enemmän kuin yksi säälittävä traktorinkauhallinen. Vähän jännitystä elämään ;)

Kun siinä sitten rankimpien hommien jälkeen istuimme grillikatoksessa ja nautimme pihagrillin antimista (sekä raikkaista alkoholipitoisista juomista kukin tyylillään), tuli - yllätys yllätys - puhe lapsista. Ihan huviksemme siinä naisporukalla suoritimme pikaisen päässälaskun, ja totesimme, että mikäli kukaan "lapsellisista" tai sellaiseksi tulevista perheistä ei muuta pois, hiekkalaatikolla on ensi kesänä 12 taaperoa hiekkakaakkuja tekemässä. Vilinää tiedossa, siis. On muuten mukavaa, että lähes aina, kun pihalle menee heilumaan, niin sinne saa seuraa. Ja erittäin mukavaa tuo on lasten kannalta: leikkikaverit löytyvät läheltä, eikä ainakaan kesäisin ole siis mikään kiire sisälle.

Kun nyt olen saunonut (mies on edelleen talkoosaunassa, toivottavasti henki vielä ainakin pihisee) ja nauttinut erittäin maltillisesti virvokkeita, on mieli hyvä, lämmin ja hellä. Mikäs täällä on asuessa, kun seura on hyvää ja sitä on paljon :) Eikä niin hirveästi näissä tunnelmissa haittaa se, että keittiö vetelee viimeisiään, oma sauna puuttuu, toinen vessakin olisi kiva juttu ja että kohta tarvitsemme yhden huoneen lisää...

Kesä alkoi!

Perinteisesti olen juhlinut (usein itsekseni) kesän alkamista näin kesäkuun alussa. Tänään juhlistan tilaisuutta istuttamalla auringonkukansiemeniä parvekelaatikoihin.

Keskimmäinen päätti yllättää ja alkoi ajaa polkupyörällä ilman apupyöriä. Ikää kohta 3v4kk. Ihan hyvä aika oppia sekin taito :)

Esikoinen harjoittelee kovasti r-kirjainta. Porkkanana toimivat vesi-ilmapallot. Kun on edellisenä päivänä tarpeeksi harjoitellut "dan-dan-dan" -juttuja, niin seuraavana aamuna saa yhden tai pari vesi-ilmapalloa. Sama porkkana on käytössä myös keskimmäisellä, joka yrittää päästä peukusta eroon. Ei siis kirjaimellisesti, sillä peukalo on kiva olla olemassa, vaan koitetaan vain luopua tavasta tunkea peukku suuhun joka tilanteessa. Homma toimii niin, että jos päivä on mennyt ilman peukkua - tai jos se on vahingossa suuhun eksynyt niin huomaa ottaa sen pois suusta - niin seuraavana päivänä saa ulos ainakin yhden vesi-ilmapallon. "Peukkuvieroitusta" on nyt mennyt pari päivää, ja erittäin hyvältä näyttää.

Vauva on tänään 8kk. Keskiviikkona neuvolassa vaaka näytti 8kg ja mittanauhalla saatiin pituutta 65cm. Pieni pötkylä, siis :) Tutkimusmatkailija parhaassa iässä: joka paikkaan pitää kiivetä (tai ainakin nousta pystyyn). Sen lisäksi osaa istua ja istuutua ja ryömiä ihan mielettömän kovaa vauhtia. Puhettakin tulee. Olen ihan varmasti kuullut hänen sanovan "nälkä" ja "äiti" ;), vaikka normaalisti kuuluu "tä-tä-tä" tai "hät-hät-hät" tai vastaavaa.

Kesän alkamisen kunniaksi eräs ystäväni sai vauvan, järjestyksessä toinen poika perheeseen. Isot onnitteluhalit täältä! Miehen ystävästä tuli toisen kerran isä pari viikkoa sitten. Jotenkin surullista on kuitenkin se, että kummallakaan meistä ei ollut mitään tietoa siitä, että vauvoja näihin perheisiin edes odotettiin. Selvä merkki siitä, että yhteydenpito on syystä tai toisesta jäänyt hoitamatta. Harmi. Mutta onneksi aina on mahdollisuus korjata tilanne :)

Pidetään siis yhteyttä - toiseenkin suuntaan :)

Pakko kertoa

Voi tätä äidin ylpeyden määrää: kuopus, parin viikon kuluttua 8kk, nousi karhukävelyasennosta istumaan eilen ja tänä aamuna saimme todistaa, kun pikkuinen ihan itse nousi tukea vasten seisomaan. Ja nyt ei sitten seisomisesta tulekaan loppua... Tälläkin hetkellä tuo tuossa hojottaa, imuria vasten :)

Pimp my pram

Hienolle Suunnitelmalleni on käymässä ohraisesti, pahus vieköön. Tänään päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Istuinosan kaavat oli helppo piirtää, mutta hitto tuon kuomun kanssa. Siitä ei saa kankaita irti edes pesua varten, ellei käytä ratkojaa rankalla kädellä. Ja tarkoitus olisi kuitenkin, että nuo alkuperäiset kankaat pysyisivät kunnossa, jos niitä joskus haluaisi taas käyttää. Ei varmaan auta muu kuin kuomun käsipesun jälkeen vain ommella uusi kuomu, jolla tuo vanha sitten "huputetaan". Toinen ongelma on jalkapeite. Tarkemmin sanottuna ne nepparit, joilla se kiinnitetään rattaisiin kiinni. Niitä kun ei saa mistään kaupasta. Pitäisikö siihenkin tehdä "huppu", vai jättää tylysti pois käytöstä.

Musta väri tuntui kuusi vuotta sitten hyvältä vaihtoehdolta - etenkin kun rattaita lähdettiin ostamaan juuri silloin, kun vanhat mallit oli lähes kaikki jo myyty eikä uusia ollut vielä tullut kauppoihin. Ja rattaat piti tietysti saada siitä huolimatta, että niille tuli tarvetta vasta viisi kuukautta ostopäivän jälkeen. Ai miten niin ajoissa? Jos vielä käännetään veistä haavassa, kerrottakoon, että rattaat olivat käytössä ekat puoli vuotta (kävin säässä kuin säässä päivittäin vähintään kahden tunnin vaunulenkillä, siitäkin huolimatta, että esikoinen nukkui niissä sen puoli tuntia ja sen jälkeen jatkoi uniaan - ja lopetti huutamisen - kantoliinassa) ja sen jälkeen koin ne turhiksi, ja työnsin ne autotallin nurkaan säilöön. Että sinne meni sekin 3000 mummonmarkkaa. Ja nyt olen noita jo uusiksi tuunaamassa. Olisin halunnut uusiksi väreiksi viininpunaisen ja beigen. Kuinka ollakaan mistään ei tunnu löytyvän viininpunaista tec-kangasta. Pitänee vaihtaa väriä johonkin toiseen, ja tällä hetkellä lime tuntuu aika kivalta. Lime-beige. Vaaleat ovat, mutta eiköhän ne saa tarvittaessa pestyä. Lupaan kuvia sitten, kun projekti on valmis. Lepo, sillä siihen menee jokunen kuukausi :)

Kotiäidin puuhapäivä ja muita tarinoita

Niin kuin jo aikaisemmin tulin maininneeksi, päivät kuluvat niin suurella nopeudella, että hyvä jos ehtii teen rauhassa juoda. Koneella ei siis tule istuttua kuin ehkä nanosekunnin ajan silloin tällöin. Mutta kyllä meillä tapahtuu, paljonkin. Haluatteko kuulla? Ei se mitään kerron silti :)

Tässä muutama päivä sitten pistin hösseliksi parvekkeella. Meillä on ihan kiva partsi. Ei mikään kattoterassi (vaikka ylimässä kerroksessa asutaankin), mutta ei mikään postimerkin kokoinenkaan. Kauan pyydeltyäni ja hyvin perusteltuani sain kuin sainkin parvekkeelle kunnon pöydän. Valkoisen, kovapuisen. Viimekesäisen remontin jäljiltä parvekkeella oli vielä jonkin verran työkaluja (levällään) samoin kuin muuta roinaa. Tarkoitukseni oli vain äkkiä järjestää vähän paikkoja niin, että pääsisin nauttimaan ilta-auringon paisteesta ilman Veikka Gustafssonin vuorikiipeilytaitoja. Mitä sitten kävikään? No, nostin parvekerallit ylös ja harjasin noin miljoona ampiaisenraatoa muiden roskien mukana pois parvekkeen lattialta. Sitten imuroin parvekkeen. Eikä siinä vielä kaikki - pitihän se parvekkeen lattia vielä pestäkin. Sen jälkeen pyyhin (mikrokuituliinalla - eläköön mikrokuituliina!) kaikki parvekkeen huonekalut puhtaiksi. Meinasin jättää työni siihen, mutta kun parvekelasit näyttivät kaiken muun siisteyden joukossa äärettömän nuhruisilta, otin ja pesin vielä nekin. Nyt jopa näkee parvekkeelta ulos :) Kolme tuntia siinä meni, mutta kyllä kuulkaa on hieno parveke! Enää verhot lasien eteen (pari laskosverhoa, että saa pahimman kuumuuden blokattua pois) ja kukkaruukkuun auringonkukan siemenet itämään. Sitten on kesäkeitaani valmis. Jee!

Ennen parvekkeen siivousta olin imuroinut muun asunnon ja vähän järjestellyt paikkoja. Kun mies sitten tuli kotiin, hän ensitöikseen kysyi, olinko tehnyt suursiivouksen. Tällä todistettiin, että kyllä nuo kaksilahkeisetkin sentään jotain huomaavat...

Esikoisella ja keskimmäisellä kerhopäivät vähenevät hyvää vauhtia. Ensi viikolla ovat vuorossa enää kevätjuhlat. Sen jälkeen minä tuuletan: ei enää kello kaulassa juoksemista. Ei enää lasten hoputtamista ("Se on sinun kerhosi, ei minun. Tule jo!"). Ei enää kiukuttelua, kun pihassa saa leikkiä mielin määrin ilman, että olisi vaarana myöhästyä kerhosta. Ja tästä aikatauluttomuudesta sitten kyllä nautitaankin, sillä elokuussa, kun esikoinen menee eskariin, pitää kelloon jälleen tuijottaa. En uskalla edes ajatella, miten ihmeessä selviän, kun eskari alkaa joka aamu joskus puoli ysin aikaan. Ja kestää sen nelisen tuntia. Ja keskimmäisen kerho onkin sitten iltapäivällä. Kaksi tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. Vähän vaikuttaa siltä, että syksyllä en tule tekemään mitään muuta kuin kuljettamaan yhtä lasta eskariin ja toista kerhoon - eikä kertaakaan yhtä aikaa.

Esikoisella ja keskimmäisellä on meneillään hyvin voimakas "et sä mua määrää" -vaihe. Jos minulta kysytään, niin saisi mennä ohi jo. Joka ikiseen asiaan vastauksena on: "et sä mua määrää". Mitäs siihen sitten muuta kuin että "kyllä muuten määrään!". Keskimmäisellä on oma idolinsa tuolla pihalla, kahdeksanvuotias Mikko. "Mikkokin saa, niin mäkin saan." Alussa oli aika huvittavaa kuulla kolmevuotiaan suusta "peukeue" ja "taatana", mutta aika pian niiden huumoriarvo hävisi. Ja kun pyydettiin lopettamaan kiroilu (tai kiroilemaan yksin jossain sellaisessa paikassa, missä kukaan muu ei kuule), vastaus oli "Mikkokin saa, niin mäkin saan". Että silleen. Toinen kahdeksanvuotias, Miranda, on esikoisen idoli. "Miranda antoi karkkia!" "Miks Miranda saa tehdä x, mutta mä en!!" No, Miranda on kahdeksanvuotias eivätkä Mirandan vanhemmat tunnu välittävän, vaikka Mirandalla olisikin joka päivä karkkipäivä. Kyllä riepoo kuulla, miten Miranda oli kaikille jakanut karkkia, vaikka hyvin tietää, että näillä alle kouluikäisillä on yksi karkkipäivä viikossa. Menin sitten Mirandalle kaikella ystävyydellä sanomaan, että jos vielä kerran jakaa karkkia muille lapsille pihalla, niin minä tulen ja otan ne karkit häneltä pois. Ja tulen tekemään sen joka kerta, kun vain näenkin hänellä karkkia pihalla. Esikoiselle sanoin, että jos vielä ottaa Mirandalta karkkia, niin minä pidän huolen siitä, että kotona on karkkia turha pyytää. Saa nähdä, kauan Miranda jaksaa karkkia muille jaella... *huoh*

Ja vielä: olen ottanut askeleen kohti kilpavarustelua rattaiden saralla :) Ostinpa tuossa Teutonian seisomalaudan Emmaljungan rattaisiin. Miksi Teutonian? No siksi, että niissä on hieno pallonivel, eivätkä pyörät ole sellaiset ritsat, jotka pyörivät miten sattuu. Ainoat laatuaan. Pallonivelen sain hienosti kiinni Emmaljungiin, kun katkaisin tavarakorista pari pinnaa (ei haittaa käyttöä yhtään). Ainoa huono puoli on, että jarru ei ihan yllä kiinni. Eli rattaista ei päästetä irti koskaan. Mutta noita tulee käytettyä lähinnä täällä kerho- ja puistomatkoilla, joten niistä silloin sopiikin pitää kiinni. Ja mielessä on jo viritelmä jarrujen tuunaamiseksi. Samoin kuin koko rattaiden. Olen kyllästynyt klassiseen mustaan, ja siihen, että sateella saan repiä kuomun suojaksi sadesuojan, jonka reunalta vesi kuitenkin valuu istuimeen. Minulla on Suunnitelma: ostan tec-kangasta ja teen uuden verhoilun. Sateella riittää, että kuomun vetää tarpeeksi yli, eikä istujan märät/rapaiset vaatteet haittaa. Enää pitäisi keksiä, mistä taion ne lisätunnit, jolloin olisi aikaa ommella...

Ja jotta elämästä ei jännitystä puuttuisi, yritän nyt vielä ehtiä juoda kupin teetä kaikessa rauhassa ennen kuin vauva herää päikkäreiltä tai isommat alkavat tapella pihalla. Vauvalla on muuten jo kaksi hammasta :)

Uusia juttuja

Vauva on huomenna 7kk. Sen kunniaksi (varmaan) hän eilen innostui ryömimään - kännykän perässä :) Taitaa tulla vauvasta insinööri...

Eivätkä ne uudet jutut tähän lopu: mies lähti autotallia siivoamaan ja otti vauvan mukaan. Nyt mietitte, miten kummassa autotallin siivoaminen onnistuu vauvan kanssa. No, ilmeisesti hyvin, kun vauva nukkuu ekaa kertaa kuomurattaissa. Saa nähdä, kuinka kauan. (Ja vaikka nukkuisikin kauan, en ole aikonut ottaa noita menopelejä siltikään vauvakäyttöön, vaan edelleen kuopus saa niissä matkustaa silloin, kun ei jaksa kävellä. Helpommalla pääsen itse, kun vauva keikkuu jatkossakin kantoliinassa.) :)