Ruoka-angstia

Kun ei tunne minkäänlaista intohimoa ruuanlaittoon, on tosi vaikea välillä ryhtyä koko puuhaan. Silti tunnollisesti pyrin tekemään ainakin iltaruuan joka päivä, vaikka ei yhtään huvittaisi. Jos eläisin yksikseni, en varmaan koskaan tekisi ruokaa.

Mikä siinä on, että kotona nuo kaksi ovat tosi ronkeleita ruuan suhteen? Mikäli ruokalistalla on siskonmakkarasoppa, kalapuikot tai makaronilaatikko, niin menestys on taattu. Esikoinen on ruuan suhteen krantumpi kuin kuopus, joka syö tai ainakin maistaa lähes mitä tahansa. Esikoinen ei edes halua maistaa. Tästä huolimatta kuulemma päiväkodissa maistuu ruoka oikein hyvin, oli sitten mistä tahansa kyse. Samoin mummolassa. En oikein tiedä, ottaako tätä henkilökohtaisena loukkauksena kokkaustaitojani kohtaan vai ei. Mies kyllä aina muistaa kehua, miten hyvää ruokaa teen. (Skeptisenä tietysti ajattelen, että kun on kova nälkä, sitä syö vaikka pieniä kiviä. Ja aika harvoin tuo itse häärää hellan ääressä, joten varmaan on hyväkin kehua, että edelleen ruokaa tulee pöytään.)

Keittokirjoja kirjahyllystä löytyy useampi, ja aina välillä niitä selailen inspiraation toivossa. Yleensä ihan turhaan. Jos joskus sattuukin innostus iskemään, niin aika hyvin sen lapset lyttäävät kommenteillaan. "Pahaa, en syö", on aika yleinen kommentti - ja se sanotaan ennen kuin ruokaa on edes maistettu.

Tuntuu, että joka viikko meillä syödään aina samaa ruokaa. Ja että joka päivä se olen minä, joka sen ruuan tekee. Kokki olisi kyllä kiva ylläri tähän talouteen :)

 

Virkistävä ilma

Olipa mukava havaita, että ulkona satoi. En muista, koska viimeeksi olen sateesta ollut näin hyvilläni ja innostunut :) Nyt ei tosin enää sada, mutta maa on vielä märkä. (Ja ihan kiva, ettei enää sada, sillä olen juuri lähdössä hakemaan lapsia päiväkodista - pyörällä.)

Kun sade alkoi, avasin kaikki mahdolliset ikkunat. Sain mukavan läpivedon ja niin vain sisälämpötila laski noin viisi astetta. Makuuhuoneessa on vielä 25 astetta, mutta olohuoneessa ihan varmasti sen alle. Mieletöntä! Ei hikeä otsalla eikä kainaloissa (eikä muuallakaan). Ah, tätä ihanuutta :) On toivottavaa, että lätäköt pihan kallioilla eivät ihan heti kuivu, niin pääsevät lapset läträämään vedellä. Kyllä kesä kuivaa sen minkä kastelee :)

 

Savua ilman tulta

Eilen aamulla heräsin kuuden aikaan massiiviseen suonenvetoon vasemmassa pohkeessa. Sitä kun venyttelin auki seinää vasten nojaten, tunsin nenässäni voimakkaan savun hajun. Hetki meni, ennen kuin tajusin savun tulevan Venäjältä. Ehdin jo miettiä, onko keittiössä hellanlevy päällä tai jollain naapurilla nuotio partsilla. Tupakansavu ja sen haju ovat tuttuja, kun niitä tulee sisälle alakerran naapurien tuprutellessa partsilla. Tällä kertaa haju ei liittynyt tupakkaan.

Bussissa kolmisen tuntia myöhemmin matkalla rautatieasemalle ehdin miettiä kaikenlaista. Erityisesti sitä, onko bussikuskeilla vaikeuksia siirtyä bussin automaattivaihteiden ääreltä keppivaihteisiin. Siis mikäli oma kulkupeli ei ole automaattivaihteistolla varustettu. Itse olen sen verran hyvin tottunut ajamaan automaattivaihteilla, että keppivaihteisen auton kuskinpukille istuessani joudun aina hetken miettimään, mikä virka on sillä mystisellä kolmannella polkimella :) Myös mäkilähdöt keppivaihteilla tekevät välillä tiukkaa, mutta veikkaan, että kyse on täysin tottumuksesta kuin osaamattomuudesta ;)

Eilinen päivä Lappeenrannassa sujui hyvin. Menomatkalla juna oli lähes tyhjä, ja istumapaikka sijaitsi kaksikerroksisen vaunun ilmastoidussa alakerrassa. Kyllä kelpasi neuloa. Tulomatka ei ollut yhtä viihtyisä: juna tupaten täynnä, ja istumapaikka vanhanaikaisessa vaunussa, jossa ei puhettakaan ilmastoinnista. Olin erittäin helpottunut, kun pääsin junasta ulos. Bussikin tuntui sen jälkeen viileämmältä.

Miehen ja lasten päivä oli  sujunut kuulemma hienosti. Olivat käyneet uimassa ja kummallakin ipanalla oli uudet Battle B-Daman -lelut. Saa nähdä, kuinka pitkään kuulat pysyvät tallessa...

Mitä leluihin tulee, niin aikaisemmin lanseeraamani viisi sääntöä ovat aika hyvin toimineet. Muutama yksittäinen lelu on silloin tällöin pyörinyt lastenhuoneen ulkopuolella, mutta siitä en stressaa, kun suurin osa leluista (ja leikeistä) pysyy lastenhuoneen sisäpuolella. Sekaistahan siellä vielä on, mutta kestän sen kyllä :)

Ai niin, kyllä on mukava siivota, kun on uusi pölynimuri :) Tekee mieli imuroida joka päivä, kun homma sujuu kuin tanssi ;)

 

Painavia päiviä

Olo alkaa tuntua norsulta. Lisäksi liitoskivut ilmoittelevat itsestään. Ihanan myöhään tosin verrattuna kahteen edelliseen raskauteen. No, ei ole tullut treenattuakaan samoin kuin aiemmin, kun on pitänyt vain pitää sormet näpyttelykunnossa.

Painavuutta päiviin lisäävät lasten tappelut. Mikä kumma siinä on, että ovat toistensa kurkuissa kiinni heti, jos sille etäisyydelle pääsevät? Myönnetään, että joskus leikkivät ihan mukavasti yhdessä, mutta suurin osa yhteisistä leikeistä päättyy tappeluun. Hermo menee silloin.

Painavana tuntuu myös miehen työtahti. Hän lähtee aamulla klo 8 töihin - tosin päiväkodin kautta - ja on kotona reilut 12 tuntia myöhemmin. Onneksi sopivasti lapsia nukuttamaan. Annankin hänen sen tehdä oikein mielelläni, vaikka en ole ihan varma siitä, kuinka mielellään hän tuon tekee *mairea hymy* Omapahan on valintansa, kun haluaa tehdä töitä kellon ympäri. Minä sitten haen lapset päiväkodista (pyörällä toistaiseksi - esikoisen pyöräilyvauhti ei vielä päätä huimaa, joten kykenen vielä polkemaan samaan tahtiin, vaikka kuopus istuukin kyydissä), teen ruuan, kuuntelen tappelua, toimin erotuomarina ja kökötän pihalla ruuan ja iltapalan välisen ajan. Onneksi on kesä ja lämmin ja voi samalla neuloa :)

Ärsytyskynnys ylittyy joka kerta, kun eräs ilmeisen hyvätahtoinen naapuri näkee minut pihalla, ja tulee kysymään, onko kaikki mennyt hyvin ja koskas se vauva nyt sitten syntyykään. Juu, ihan hirveä on ollut tämä raskaus ja supistelee ihan kamalasti, mutta silti hengaan täällä pihalla ja poljen pyörällä. Voi elämän kevät, mitä kysymyksiä!! Ja joka ikinen kerta!! (nähdään ainakin kaksi kertaa viikossa) Mikä ihme siinä on, että pinna kiristyy päivä päivältä tiukemmalle? Ehkä tämä on harjoitusta tulevaan, kun vauva on syntynyt ja hengaan pihalla vauva liinassa ja pidän jöötä kahdelle vanhemmalle. Ja mies on töissä. Jees.

Huomenna menen Lappeenrantaan. Lähden aamujunalla ja tulen iltajunalla. Yhteensä 5 tuntia rauhaisaa neulomisaikaa, ja viitisen tuntia perillä mielenkiintoista keskustelua :) Jaksaa taas tuon jälkeen, toivottavasti.

Paras mennä nukkumaan, etten nuku pommiin ja myöhästy junasta.

 

Polttaa, polttaa...

Kyse ei ole supisteluista, vaikka yhdet synnytyskivut ovat tässä juuri päättyneet: opinnäyte on vihdoinkin valmis. Tehty. Kirjoitettu. Ja kaiken lisäksi viety vastaavalle suunnittelijalle neljänä kappaleena tiivistelmineen toimitettavaksi tarkastajille. En suuresti edes epäile sitä, etteikö se menisi läpi. Opetus- ja tutkimusneuvoston kokous on syyskuun puolivälissä. Kokouksessa tuo tekeleeni sitten hyväksytään tarkastajien lausunnon pohjalta. Todistuksen saan viikon kuluttua kokouksesta. Ainoa, mikä minun tulee enää hoitaa, on kypsyysnäytteen antaminen ennen tuota OTN:n kokousta. Jännitys tiivistyy: kumpi tulee ennemmin, todistus vai vauva? ;)

Näin siis pääsin äitiyslomalle. Nyt onkin aikaa sitten tapettavana. Vaikka onhan niitä hommiakin, mm. neulominen ja ne valokuvat, jotka ovat tosin jo nelisen vuotta odottaneet pääsyään kansioon. Jos ei myöhään niin ei milloinkaan :)

Mies ehti jo ehdottaa pientä juhlimista opinnäytteen valmistumisen kunniaksi. Täytyy miettiä, miten haluaisin juhlia. Virallisia maisterisjuhlia en kuitenkaan pidä ennen kuin todistus on tiukasti kourassani. Tekisi mieleni mennä syömään johonkin hyvään ravintolaan ja sen jälkeen vaikka stand up -paikkaan nauttimaan showsta. Vielä onnistuisi, kun olen yhtenä kappaleena.

Ei muuta kuin sohvalle makaamaan ja kattoon sylkemään :)

 

Rento fiilis - parempi mieli

Erästä mainosta mukaillen siis...

Totaalisesti kyllästyin siihen, että lastenhuone on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Ensin käskin lapset siivoamaan sen, sitten hetken asiaa mietittyäni laadin (ja hyväksytin) uudet säännöt:

1) Lastenhuoneessa leikitään. Jos se on liian sekainen leikkeihin, ei voi mitään. Sen voi silloin siivota tai olla siivoamatta. Minua ei kiinnosta.

2) Lelut pysyvät lastenhuoneessa. Kaikki ne lelut, jotka sieltä tuodaan pois (koska siellä ei mahdu leikkimään), minä omakätisesti kerään muovipussiin ja vien varastoon.

3) Jos leluja menee rikki huonon pidon takia, ne heitetään roskikseen, eikä uusia leluja tule.

4) Jos leluja on hukassa, asia ei ole minun ongelmani. Koska niitä ei ole tuotu pois lastenhuoneesta, niiden on pakko olla yhä siellä, ja ne löytyvät, kun lastenhuone siivotaan.

5) Mikäli huone on sekaisin, kavereita ei tule meille kylään. 

Lapset ovat leikkineet huoneessaan nyt kaksi tuntia, ja huone on kuin hävityksen kauhistus. Yritän olla ihan rela asian suhteen. Jos sekasotku alkaa ahdistaa, vedän tyynesti huoneen oven kiinni. Tai näin ainakin olen suunnitellut.

P.S. Tänään on taas kotipäivä, kun lapsilla oli aamupäivällä hammaslääkäri, enkä halunnut viedä heitä sen jälkeen päiväkotiin, kun siellä olisivat melkein jo olleet päiväunilla. Hammaslääkäri oli erittäin tyytyväinen molempien hampaisiin, ja ihme kyllä, kuopuskin meni hammaslääkärin tuoliin pötköttämään hymyssä suin. Vähän häntä jännitti, kun niin kovasti puristi minua sormesta :) Seuraava käynti pitäisi varata puolentoista vuoden päähän. Hammaslääkärin jälkeen kävimme kirjastossa. Esikoinen halusi lainata Pekka Töpöhäntä -kirjoja. Kirjastosta pyöräilimme lähipuistoon, jossa lapset leikkivät vajaan tunnin. Sen jälkeen olikin kiire kotiin syömään. Kyllä on muuten mukavaa viedä lapset taas huomenna päiväkotiin... :)

 

Huono päivä

Mitä ikävää pitkät unet voivatkaan tehdä, kysyn vain. Eilen illalla menin samaan aikaan lasten kanssa nukkumaan. Eli klo 21. Tänä aamuna heräsin klo 8.30. Kiukkuisena kuin ampiainen. Käsittämätöntä. Luulisi, että pitkät unet tekisivät minusta hyväntuulisen ja leppoisan, mutta ei. Ärsyttää joka ikinen asia. Korvat eivät kestä lasten metelöintiä. Sisällä on jälleen ahdistavan kuuma. Missään asennossa ei ole hyvä olla, kun vauva melskaa masussa kuin viimeistä päivää. Nenä on jälleen tukossa - tai pitäisikö sanoa että edelleen, kun koko raskaus on mennyt sen osalta samoissa merkeissä. Todella ärsyttävää!

Tällä viikolla on tullut nukuttua n. 6 tuntia yössä. Kun olen saanut lapset nukahtamaan, olen linnoittunut sohvalle, ottanut puikot käteen ja kaukosäätimen lähietäisyydelle ja antanut mennä. Neuleet etenevät huimaa vauhtia, mikä on erittäin miellyttävä juttu. Eilen olin seitsemän aikaan illalla jo niin kuolemanväsynyt, ettei tullut mieleenkään jäädä sohvalle neulomaan lasten mentyä nukkumaan. Olisi vain pitänyt jäädä, niin ehkä tältäkin ketutukselta olisin säästynyt...

Onneksi mies lähti juuri äsken lasten kanssa ulos. Ihana rauha ja hiljaisuus! Vaikka pitäisi imuroida ja pestä pyykkiä, taidan kuitenkin mennä tuohon sohvalle ja jatkaa neulomista. Jos vaikka mielialakin vähän paranisi, ettei olisi kuin myrskyn merkki lopun päivää.

 

Vanhaa

Kesäloman loppumisesta on vasta kolme päivää, mutta nyt jo meininki on sama, kuin ennen lomaa. Lähinnä miehellä, siis. Suuresti välillä hiljaa mielessäni ihmettelen, eikö ihmiselle riitä se lakisääteinen 7,5 tuntia töitä päivässä, kun töitä tehdään myös kotona yötä myöten.

Maanantai ja tiistai menivät oikein hyvin, ja mieskin oli säädylliseen aikaan kotona (kuuden aikaan illalla). Eilen hän kyllä vei ja haki lapset, mutta ennen kuin lähti töihin, oli jo kotona tehnyt hommia pari tuntia ja heti, kun pääsi ovesta sisään, istahti työpöydän ääreen ja jatkoi työntekoa - myöhään yöhön. Ei tuohon viitsi mitään enää sanoa, kun ei se tilannetta paranna. Onneksi sentään kuukauden loman aikana hän ei pitkällä tikulla koskenutkaan duunijuttuihin. Se olisi vielä puuttunut!

Eniten minua risoo se, että hän tulee töistä kotiin vain ilmeisesti tekemään töitä lisää. Jäisi sitten sinne töihin, kun ei hänestä täälläkään mitään iloa ole. Aamuisinkin hän aloittaa työnsä kotona, kun "tämä homma pitää saada valmiiksi tänään". Menisi töihin tekemään töitä.

Luulen, että jos en olisi raskaana, minulla olisi pahemman luokan PMS. Sen verran tilanne juuri nyt ärsyttää.

 

Elämän perustotuuksia

Esikoinen tänään ruokapöydässä kertoi, miten linnut syntyvät:

"Otetaan kananmuna ja lämmitetään sitä sylissä tarpeeksi, niin sitten kuuluu riksriks ja kuori menee rikki ja poikanen syntyy."

Minä yritin väliin, että nämä kaupasta ostettavat kananmunat ovat kyllä sellaisia, että niistä ei synny poikasia. Esikoinen ei uskonut. Sanoi vain, että kyllä syntyy, jos tarpeeksi lämmittää.

 

Paluu arkeen

Niin se sitten alkoi, arki. Tätä kirjoitan koululla. Päätin tulla heti ekana päivänä ilmottautumaan, niin ei tarvitse täällä sitten myöhemmin ravata.

Lapset vein aamulla päiväkotiin. Vaikka esikoinen oli odottanut ekaa päiväkotipäivää loman jälkeen innolla, hän oli kuitenkin tosi vaisu, kun mentiin ovesta ulos. Kuopus oli hyvin itkuinen jo silloin, kun mies lähti töihin. Pahalta tuntui viedä hänet päiväkotiin, ja itkemäänhän hän jäi, kun sieltä koululle lähdin :(

Tämä päivä meneekin itselläni lähinnä asioiden järjestelyyn kuin opinnäytteen kirjoittamiseen. Ilmottautumisen lisäksi ajattelin piipahtaa lankakaupassa ;) Lisäksi pitänee hoitaa kaikki opiskelijakorttiasiat sun muut.

Kovin mielelläni olisin kotiäitinä. Tunnustan kuitenkin, että 100-prosenttista kotiäitiyttä en jaksaisi. Jos vaikka saisi lapset pari kolme kertaa viikossa kerhoon, joka kestää pitempään kuin 1,5 tuntia kerrallaan. Tai ennemminkin puistotädille pariksi tunniksi kolme kertaa viikossa. Juuri tällä hetkellä (ja myöhemminkin, kun tarkemmin ajattelen) pihalla ja puistossa seisottu aika menee täysin hukkaan. Tai no, nythän pystyn vielä neulomaan pihallakin, mutta villatumput kädessä talvipakkasilla se on huomattavasti vaikeampaa. Voisin todellakin maksaa jollekin lasteni "ulkoiluttamisesta". Kotikaupunkini vain ei tunne sellaista palvelua kuin puistotädit, harmi kyllä. Kerho on siinä mielessä tyhmä, että siellä ollaan sisällä. Sisällähän nuo saavat leikkiä aina kun haluavat. Ei siis enempää sisälläleikkimistä - ei edes maksusta. Siinä myös päiväkodin hyvä puoli: siellä ulkoillaan kaksi kertaa päivässä sisäleikkien lisäksi. Ja ruokaakin saa :)