Takaisin kotona

Tultiin eilen serkun häiden kautta kotiin. Mökillä oli rattoisaa (etenkin kun lapsille oli seuraa vanhemmistani), ja nyt ollaan kotona pyykinpesutauolla. Lisäksi esikoinen pyysi, että oltaisiin vielä huomennakin kotona, että hän saa pihassa leikkiä kavereidensa kanssa. Mietitään, mietitään...

Lomailu on ihan kivaa. Etenkin silloin, kun ei juurikaan tarvitse huolehtia ruuista. Äitini, tuo kodin hengetär, ystävällisesti hoiti noin viikon loman aikana ateriat pöytään. Toki autoimme miehen kanssa sitten mm. tiskaamisessa ja pöydän kattamisessa. Taisipa mies yhtenä päivänä grillata pihvit äitini tehdessä salaattia. Minä istuin pihakeinussa tai sisällä (ei ollut helteistä Kutemajärvellä, ja itikat =hyttyset olivat hieman liian seurallisia minun makuuni) ja virkkasin. Sain vihdoin viimein Iisakin kirkkoni, tuon ikuisuusprojektini valmiiksi! Siitä mahdollisesti kuvia ja juttua myöhemmin... ;)

Vanheninkin jälleen vuodella viime viikon aikana. Olin erittäin otettu siitä, että eräs ystäväni muisti minua onnittelutekstarilla. Mies osti synttärilahjaksi minulle Marimekon unikkokassin. Tällä kertaa pääsi halvalla: toissa vuonna lahjatoiveenani oli saumuri :) (just se sama, joka on ostamisen jälkeen ollut erittäin ahkerassa käytössä).

Vielä olisi viikko lomaa miehellä jäljellä (ja mahdollisesti viikko elokuun puolella.) Sen jälkeen alkaakin lapsilla taas päiväkoti ja minulla opinnäytteen viilaaminen. Vielä ei tunnu yhtään siltä, että loma saisi jo olla ohitse, onneksi. Kun viimeistään ylihuomenna lähdemme maalle (Inkooseen), niin otan tällä kertaa neuleen mukaan. Jos sen saisi valmiiksi ennen helmikuun pakkasia, niin hyvä olisi :)

 

 

Ei kun menox :)

Mies jo kantaa tavaroita autoon. On malttamaton, kun rannikolle on luvattu hyviä surffituulia :) Seuraava viikko kuluukin sitten netin ulottumattomissa, ensin viikonloppu Inkoossa ja sen jälkeen viikko Kutemajärvellä. Ensi lauantaina meidät voi bongata Teiskon kirkosta: serkkuni menee naimisiin :)

Pitää lähteä miehen perään. Ei varmaan jaksa kauaa odottaa...

pre ja post

Kuten kaiken muunkin, niin myös loma-ajan voi toistaiseksi jakaa kahteen eri ajanjaksoon: lomat ennen lapsia ja lomat lasten syntymän jälkeen. Jännä, miten sitä loman sisältö muuttuukaan, kun siirrytään ajanjaksosta toiseen (ja etenkin silloin, kun lapset eivät ole enää mitään vauvoja). Ilmeisesti se kolmas ajanjakso - lomat, kun lapset ovat teini-ikäisiä - on vielä edessä, ja oman muistini mukaan jälleen erilainen verrattuna näihin kahteen ensimmäiseen.

Tuossa tunti sitten kysyin mieheltä, mitä tänään tehdään. Hän oli sitä mieltä, että pidetään kotipäivä (häh!). Suostuin oitis :) Ja luulenpa, että lapsetkin tykkäävät, kun saavat pitkästä aikaa leikkiä pihalla kavereiden kanssa - koko päivän.

Lasten kanssa lomailu meillä näköjään menee siihen, että hirveästi pitää tehdä kaikkea: käydä Linnanmäellä, Serenassa, Muumimaailmassa, Visulahdessa, uimassa, mökillä, uimassa, huvipuistossa, uimassa, maalla, mökillä... Niin kuin jo aikaisemmin totesin, kun lapsilla on kivaa, on loma onnistunut. (Aikuiset saattavat tosin olla aika uupuneita, mutta mitä siitä. Töissä saa sitten jälleen levätä :) )

Lomat ennen lapsia menivät hieman eri kaavan mukaan. Ensinnäkin oli hirveästi rästiin jääneitä töitä, joiden tekemisen jätti loman alkuun tai loppuun.  (Vaikka minä oikein odotin sitä, että kerrankin on aikaa tehdä niitä asioita, joita ei muulloin juuri ehdi tehdä. Pervoa? Ehkä.) Esimerkiksi kaappien siivoaminen, valokuvien laittaminen kansioon, ikkunoiden pesu, pyykkihuolto (myös täkit ja tyynyt), mansikoiden pakastaminen, löhöileminen kotisohvalla tai mökkisohvalla (tai joskus harvoin myös aurinkoisella nurtsilla, vaikka uhkana ovatkin monet hyttyset ja paarmat ja auringonpolttamat), lukeminen, nukkuminen pitkään aamulla...

Yllätys yllätys, edelleenkin on hirveästi rästiin jääneitä töitä, joita yritän epätoivoisesti tehdä näin lomalla: kaapit pitäisi siivota (mielellään ennen vauvan syntymää, että saan mm. vauvanvaatteet mahtumaan jonnekin), valokuvien laittaminen kansioon (nyt odottamassa on kolmen ja puolen vuoden valokuvat, eli aika iso pinkka kuvia), pyykkihuolto (jonka taidan tältä kesältä unohtaa kokonaan isojen huollettavien osalta) sekä lukeminen. Kaappien siivouksen olen jo aloittanut, kun hääräsin pari iltaa keittiössä (ja eipä ole riisihärön häröä näkynyt sen jälkeen). Eilen illalla Diiliä katsoessani järjestelin paperit mappeihin (tiesitte varmaan, että kaikkia tärkeitä papereita pitäisi säilyttää 5-10 vuotta ;) ). Mansikoita sain pakastettua vajaat 2kg eilen, kun mies vietti lasten kanssa aikaa pihalla ennen Serenaan lähtöä. Valokuvat saavat todennäköisesti odottaa suosiolla äitiysloman alkuun. Tai sitten opinnäytteen viilaamisen ohessa elokuussa niitä laittelen. Lukemisen kanssa menee huonommin, kun olen kaikki kotona olevat kirjat jo kertaalleen lukenut. Tosin ainahan voin aloittaa n:nnen kerran "Täällä Pohjantähden alla"- tai "Taru sormusten herrasta" -kirjojen lukemisen. Aamulla pitkään nukkumisesta ei tässä perheessä kannata edes puhua.

Loma jatkuu, joten ei mitään stressiä :)

 

Serena

Tänä aamuna aikaisin Ameriikan vieras lähti lentokoneella takaisin kotiin. Emme jaksaneet lähteä ajamaan mökille tai maalle, joten jotain oli päivänkuluksi keksittävä. Esikoinen kinusi Serenaan, ja pienen jahkailun jälkeen lähdimme sinne. Sanottakoon vielä, etten ole mikään innokas Serena-fani.

Lapset jaksoivat polskia. Kokonaista kolme tuntia (ja olisivat jaksaneet pitempäänkin, mutta piti saada ruokaa polttoaineeksi). Ennätys. Minä en ole enää niin kova vesipeto kuin joskus nuorena (johtuu myös tästä mahasta - ulkonäköpaineita. Mihin tanssija niistä pääsisikään?) (eikä näkökään ole niin hyvä, mikä tarkoittaa sitä, että rillit päässä on oltava, jos haluaa jotain nähdäkin, ja tällä kertaa tuli niin kiire lähtö, etten ehtinyt piilareita viritellä), joten kolmituntinen meni pääasiassa matalissa vesissä kahlatessa/seisoskellessa tai altaan reunalla istuessa. Ja siitä sai maksaa 19 euroa. Alle neljävuotiaat pääsevät ilmaiseksi, mutta esikoisesta meni täysi maksu (siis 19e). Onneksi hän uikin sitten koko rahan edestä, ja vähän minunkin rahan edestä :)

Kuopus oppi sukeltamaan. Siis ihan tarkoituksella ja itse. Vauvauinnissahan tuo jo sukelteli, tai häntä sukellutettiin. Nyt lastenaltaassa (vettä n. 10-40cm) hän istui reunalla ja siitä yritti - ja välillä onnistuikin - hienosti sukeltaa "pää edellä". Lisäksi kaikenlainen pinnan alla oleminen tuntui olevan "se juttu". Häntä oli hauska katsella :)

Kun tultiin kotiin, niin käytiin kotimatkalla hakemassa Kotipizzasta pizzat. Eipä tarvitse erillistä iltapalaa tänään syödä, kun masut on vielä pizzaa täynnä *röyh*.

Tässä pitäisi vielä maalle lähteä loppuviikoksi. Sielläkin saa polskia, tosin merivedessä. Pitänee miehen kanssa vielä jutella loppuloman suunnitelmista. Ne kun ovat lähes kokonaan auki vielä. Voi siis tulla pitkiäkin päivitystaukoja. Koittakaa kestää - jos tätä nyt kukaan lukee :)

 

Pikku tuholaiset

Otsikko voisi tarkoittaa myös meidän perheen lapsia, mutta tällä kertaa niin ei ole asian laita :) Se tarkoittaa ihan konkreettisesti pikku tuholaisia. Joillain niitä ovat turkiskuoriaiset, toisilla sokeritoukat. Meillä niitä ovat riisihäröt. Nuo inhottavat tummanruskeat ötökät, jotka helteillä valtaavat jauho-, riisi- ja hiutalepussit. Mitä kuumempi sisällä, sitä enemmän kuhisee jauhopussissa. Väistämättä tuo tarkoittaa sitä, että ainakin kerran - useimmiten jopa pari-kolme kertaa - kesässä on hankkiuduttava eroon kaikista kuivatuotteista ja ostettava uudet.

Reilu vuosi sitten ostin Tupperwaren säilytyspurkkeja, joissa on ihanan tiiviit kannet. Ne tuotteet, jotka olen säilönyt noihin purkkeihin, ovat ihan priimaa. Harmi vain, että ovat niin kalliita. Ja olen varma, että Kodin Anttilan vastaavat eivät ole yhtä hyviä.

Ihmetyttää vain kovin, miten voi olla mahdollista, että täysin avaamattomassa, tiiviissä puuroriisipussissa oli mieletön riisihäröpopulaatio, kun vastaavassa avatussa niitä ei ollut lainkaan. Toisaalta ötökän nimi viittaa vahvasti siihen, että riisi on sen herkkua. Ja myllyissä ja muissahan noita myös majailee, ja sitä kautta todennäköisesti löytävät tiensä sitten myös meille.

Lähdenpä tästä imurointi- ja desinfiointihommiin. Nettisivujen perusteella nuo yököt majailevat pienissä rakosissa ja kolosissa, ja niitähän meidän vanhassa keittiössä riittää. Kuulemma raot pitää imuroida ja sen jälkeen kaikki kaapit kunnolla desinfioida. Jälleen yksi hyvä syy teettää kaipaamani keittiöremontti. :)

 

lämpenee, lämpenee

Viime kesänä asennetut alumiiniset sälekaihtimet auttavat kai jonkin verran, mutta tukalaa alkaa olla, kun sisälämpötila on kolmenkympin paremmalla (tämä tosin on tässä tilanteessa hyvin kyseenalaista) puolella. Toisaalta, 31 astetta celsiusta on parempi kuin 35 astetta celsiusta.

Jotain viilennystä tilanteeseen kuitenkin toivoisi.

Vaihtoehto yksi: viettää helteet mökillä järven/meren rannassa, jossa on aina viileämpää.

Vaihtoehto kaksi: käydä viileässä suihkussa vartin välein.

Vaihtoehto kolme: muuttaa kesäksi talon kylmäkellariin, jossa vakiolämpötila noin 8-10 celsiusta.

Vaihtoehto neljä: muuttaa kokonaan toiseen asuntoon, esim. omakotitaloon tai rivariin.

Vaihtoehto viisi: muuttaa autoon asumaan. Siinä on nyt ilmastointi (hurraa!). (Joka tosin toimii vain silloin, kun auto on päällä. Tulisi aika kalliiksi.)

Vaihtoehto kuusi: hankkia ilmalämpöpumppu.

Viimeinen vaihtoehto on erittäin houkutteleva. Kyseisellä laitteella on mahdollista viilentää koko 76m2 asunto miellyttäväksi. Lämpötilan voi valita kaukosäätimellä (22 astetta, ehdottomasti) ja laite voi olla on/off -periaatteella toimiva, eli joka on päällä vain tarvittaessa. Plussaa myös pieni koko ja hiljainen ääni.

Miinuksia sitten: Putkien veto, laitteen asennus ulos (partsilleko?), hinta (n. 1000e/pumppu + asennus n. 600e). Vaikka sanotaankin, että laitteen voi asentaa niin uuteen kuin vanhaankin taloon, niin kerrostalohuoneistoista ei puhuta missään. Rivarin yhteydessä kehotetaan vain kysymään lupaa isäinnöitsijältä. Ei taida onnistua tähän asuntoon. Harmi.

Pitänee siis miettiä muita vaihtoehtoja. Tuuletin pörisee jo nyt makuuhuoneessa, joten nukkuminen on ihan siedettävää. Suihkussakin tulee käytyä useamman kerran päivässä. Jos kuitenkin harkitsisi sitä mökille siirtymistä...

En minä valita, mutta... ;)

 

Mitähän vielä...

Veikkaanpa, että esikoisella ja minulla tulee vielä joskus olemaan erittäin vaikeaa. Nyt jo meinaa mennä sukset ristiin päivittäin, vaikka toinen ei ole edes viittä. Huh huh.

Tuntuu inhottavalta uhkailla ja kiristää, mutta harvoin ilman niitä selviää. Yleisin kiristyskohde on karkkipäivän kieltäminen. Meillä kun lapset eivät muutenkaan saa juuri namuja, niin sen menettäminen kirpaisee erityisesti. Toisaalta, valikoivan kuulon omaavaan esikoiseen juuri tuo kyseinen uhkaus tepsii oikein hyvin. Toinen samanlainen on uhkaus siitä, että pihalle ei pääse ilman aikuista. Ääntä ei tarvitse korottaa, kun noista asioista vain mainitsee. Ja sen jälkeen yhteiselo toimii taas hetken vähän sujuvammin.

Äidillä vain on kovin syyllinen olo, kun uhkauksia ja kiristyksiä pääsee suusta. Vaikka olenkin sitä mieltä, että tyhmästä teosta pitää olla jonkinlainen ehkä ei-niin-miellyttävä seuraus. Niinhän oikeusvaltiokin toimii. Ei vain aina jaksaisi olla tuomarina, vaan haluaisi, että asiat ratkeaisivat puhumalla. Tai no, lähinnä siten, että esikoinen ymmärtäisi järkevät perusteluni (!) sille, miksi sisällä ei puhalleta saippuakuplia (koska lattiat tulevat äärettömän liukkaiksi), miksi palloa ei saa heittää keittiössä silloin, kun laitetaan ruokaa (koska kuumalle hellalle osuessaan se menee helposti rikki tai saattaa kaataa kuumaa ruokaa sisältävän kattilan tms.) tai miksi ihan joka paikkaan ei tarvitse kiivetä (koska kaikki paikat eivät kestä kiipeämistä ja niistä putoaminen yleensä sattuu).

Ihan varmasti harmittaa, että jokin kiehtova ja juuri sillä hetkellä erittäin hyvältä idealta tuntuva juttu kielletään, mutta sellaista se elämä on. Kaikkea ei voi saada. Halut ne on hiirelläkin. Ei vain aina jaksa hermo kestää kohta viisivuotiasta, joka vaikuttaa kuurolta puupäältä. Kaikella rakkaudella :)

 

Åland

Lasten kanssa lomaillessa hyvä loma on sellainen, että lapsilla on kivaa. Harvoin se tarkoittaa löhöilyä hyvän kirjan parissa siideriä siemaillen, vaan vähän reippaampaa tahtia, joten aikuisen voi olla vaikeaa pitää lasten lomaa lomana. Meillä kuitenkin ensimmäinen lomaviikko ja sen lomamatka sujuivat oikein hyvin. Sanon vain, että uimaranta :)

Noin kuuden tunnin autolauttamatka Turusta Ahvenanmaalle sujui yllättävän hyvin. Täydet pisteet autolla laivaan -systeemille! Laivallakin oli kiitettävästi kiinnitetty huomiota pikkumatkustajien viihtyvyyteen: oli pallomerta, leikkihuonetta, pelihuonetta, pomppulinnaa ja vaikka mitä. Kun ohjelmaan lisätään aamiainen ja lounas, tulee kuusi tuntia melko helpostikin täyteen.

Itse Ahvenanmaalla ne kaksi kokonaista ja kaksi puolikasta päivää sujuivat myöskin hyvin. Kulttuuriosuus oli Kastelholmin linnakierros. Esikoinen olisi kovasti halunnut nähdä linnan prinsessat ja prinssit :) Muun ajan kolusimme Sundin ja Jomalan uimarantoja. Bomarsundin ranta oli kiva. Matalaa vettä noin 100m, ja kuopuskin oli kuin kala vedessä. Mökkikylän oma uimarantakin oli hyvä, vaikka siellä paarmat vähän kiusasivat. Iltauinnille se oli kuitenkin mitä mainioin paikka. Maarianhaminassa ehdittiin käydä kahdella eri uimarannalla. Nabben oli ihana hiekkaranta: jälleen paljon matalaa vettä ja todella paljon hiekkaa. Plussana toimivat leikkivälineet (liukumäki, keinut ja kiipeilyteline). Gröna Udden leirintäalueen reunassa oli myös hyvä, vaikkakin ranta syveni hieman nopeammin (kuopusta vähän pelotti), ja itse alue oli pienempi. Sielläkin hyvät leikkivälineet. Kävi jo mielessä, että lapsille tätä menoa kasvaa kidukset...

Päivät menivät siis rattoisasti rannalla ollen. Aurinkorasvaa kului. Onneksi oltiin meren äärellä, niin ei kuumuus niin tuntunut. Mökissä käytännössä käytiin vain syömässä (aamupala ja iltaruoka) ja nukkumassa. Siihen se olikin oikein sopiva. Maarianhaminan keskustassa vietettiin parisen tuntia, kun piti käydä syömässä herkullista Ahvenanmaan pannaria. Suosittelen Café Juliusta.

Lähtöpäivänä esikoisen pyynnöstä mentiin sitten vielä pariksi tunniksi Mariebadiin. Esikoinen oli bongannut vesiliukumäen, ja luonnollisesti halusi mennä sitä testaamaan. Minä uiskentelin kuopuksen kanssa siellä sun täällä, kun mies meni esikoisen kanssa vesiliukumäkeä alas :)

Laivamatka Maarianhaminasta Turkuun oli kenties puuduttavin osa reissusta. Uutuudenviehätys oli poissa, mutta pallomeri oli onneksi silti kiva. Hyvä niin. Kun pääsimme takaisin Turkuun, kello oli 8 illalla. Mies oli saanut varattua hotellihuoneen satamahotellista, ja sinne sitten suuntasimme. Perjantaiaamuna heti aamiaisen jälkeen navigoimme itsemme Naantalin Muumimaailmaan. Hellettä piisasi tällä kertaa jo vähän liikaa, ja kun siihen lisätään noin miljoona lastenvaunua, alkoi tällä äidillä hymy hyytyä. Esikoinen oli onnesta soikeana ja otti kunnia-asiakseen päästä halaamaan kaikkia Muumilaakson hahmoja. (Ja oli harmistunut, kun kokonaan missasi Haisulin.) Kuopus pysytteli jalkojeni juuressa ja kainosti vain vilkutteli hieman pelottavillekin (kun olivat niin isoja) muumihahmoille. Kun kuumuus kävi sietämättömäksi, vierailimme Kailon saaren uimarannalla. Pääsin minäkin viilentymään. Ekaa kertaa reissulla uin luonnonvedessä. Taisin tehdä syntiä, kun en Ahvenanmaalla käynyt pulahtamassa. No, en väittänytkään olevani mikään pyhimys ;)

Muumimaailman rahat pois -meiningissä vierähti kuutisen tuntia. Jos minulta kysytään, niin se on lähes ehdoton kestokykyni yläraja tässä raskauden vaiheessa. Lapset, jotka olivat nukkuneet kuumassa hotellihuoneessa vähän ja levottomasti, olivat melkoisen väsyneitä ja nälkäisiä - eväistä huolimatta. Niinpä teimme fiksusti ja suuntasimme kulkumme Naantalin vierasvenesatamaa ja siellä olevaa kylpylän ravintolaa kohti. No joo, ravintolan valintaan vaikutti jonkin verran se, että sen eteen Muumijuna matkustajat jätti. Hyvä valinta silti: istuimme terassipöydässä, jonka lähietäisyydellä oli lasten leikkipaikka. Siis sisällä ravintolan terassilla. Lapset viihtyivät leikkimässä, kun me miehen kanssa lepuutimme jalkoja ja joimme mustaa limpparia :) Ja kylläpä ruoka maistuikin hyvältä!! Kotimatkalle pääsimme noin puoli seitsemältä illalla. Viisi minuuttia ajettuamme takapenkiltä kuului tasainen tuhina :) Parituntinen Naantalista kotiin meni rattoisasti lasten nukkuessa.

Mahtava lomanavaus, kaiken kaikkiaan. Saapi nähdä, mitä vielä keksitään :)

 

Reissussa

Alkava viikko on päivitysten suhteen hiljaiseloa. Huomenna lähdemme Turun kautta Ahvenanmaalle, ja kun sieltä torstaina tulemme, jäämme yöksi Turkuun ja perjantaina meidät voi bongata Muumimaailmassa. Onneksi on luvattu kesäistä säätä. Ja ainakin esikoinen odottaa innoissaan laivamatkaa. Hän kuulemma haluaa mennä laivan korkeimmalle kohdalle onkimaan :D

Aurinkoisia päiviä siis itse kullekin!

Kesäloma

Ensimmäinen kesälomapäivä alkaa lähetä loppuaan. Hieman paremmissa tunnelmissa kuin samassa tilanteessa viime vuonna :)

Aamulla ompelin itselleni pikapikaa uuden uimapuvun, ja sitä sitten pääsin käyttämään, kun kävimme koko perhe yhdessä uimassa.

Lapset heräsivät puoli kahdeksalta. Mikä ihme siinä on, että arkiaamuina eivät herää millään, mutta heti, kun saisi nukkua vähän pidempään, pitää herätä kukonlaulun aikaan?? Heräsivät kuitenkin, ja niin minäkin keittämään puuroa. Ennen kuin olin itse saanut puuron syötyä, nämä kaksi sankaria olivat jo vaatteet päällä (!) ja valmiina lähtemään ulos. Annoin mennä. Ensimmäiset lapset pihalla aamulla klo 9. Taitaa historian kirjat olla ihan sekaisin.

Ihanaa toisaalta, kun ei pahemmin tarvitse kelloa katsella. Mihinkään ei ole kiire, ja kun aamullakaan ei tarvitse nousta johonkin tiettyyn kellonaikaan (paitsi maanantaina, kun pitää olla autossa nokka kohti Turkua klo 6), voi ulkonakin olla illalla vähän pidempään. Mahtavaa. Näihin tunnelmiin :)